Koska sitä voi sanoa olevansa vanha?

vanhus.png

Kävin eilen kaksi kertaa valittamassa naapureiden bileseurueelle metelistä. Olisin halunnut käydä useammin. Tai lähinnä olisin halunnut melun loppuvan, jotta olisin voinut nauttia rauhassa Downton Abbeyn katselusta. Seurueelle sanoin kyllä, että olisi kiva nukkua, mutta olette aika meluisia. Tiedä sitten kumpa on nolompaa. Tai onko kumpakaan? 

Tällä viikolla on useampana päivänä kaduttanut, että otin asunnon asuntolasta. Toisaalta, tämä on ihan oma kämppä, ei tarvitse jakaa vessaa, ei keittiötä. Ja jos haluan, niin yhteistila on ihan vieressä. Toisaalta olen todella kaukana keskustan menoista. Toisaalta, haittaako se? Naapurin bileporukka haittaa. Vai olenko mä vain ihan kalkkis, kun en ole lauantai-iltana radalla? Olenhan mä kuitenkin vaihdossa. Eikös silloin pidä bilettää? Tosin mun mielestä asiat, joita ”pitää tehdä” ei koskaan oo ollu erityisen houkuttelevia. Jostain pynkesi mieleen myös jokin muutoskäyrä tms., joka määrittelee ns. surunvaiheet, jotka johtaa lopulta hyväksyntään. Kai mä elän jotain sellaista.

change.jpg

 

En mä tiedä, onko tällä mitään tekemistä minkään kanssa, mutta tuli mieleen, kun eilen itkuisen ärsyyntyneenä mietin huoneessani, että voinko mitenkään vaihtaa huonetta/irtisanoa vuokrasopimusta. Viime viikolla olin ihan haipissa (”hype” = innoissani) kaikesta uudesta, joka päivä jossain, kauheasti uusia ihmisiä jne. Ja nyt oon tällä viikolla jumahtanut. Joka päivä fiilikset menee laidasta laitaan. Hyvin innostuneisuuden, stabiilisuuden, vihan ja masennuksen välimaastossa päivittäin. Ärsyttävää. En nyt jotenkin osaa hahmottaa, että asun Amsterdamissa. Mikään ei ole muuttunut ja kaikki on muuttunut. Kaipaan kotiin ja en kuitenkaan kaipaa. Keskeneräinen olo. Tuntuu, että pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni, mutta en tiedä mistä kohtaa? Minkä takia? Mitä sillä saavuttaisin? Noh, koulu alkaa huomenna. Ehkä se selkiyttää jotain. Ja aikahan korjaa aina. Tuntuu vaan tyhmältä olla välitilassa. Mä olin jo kesän välitilassa, tosin jotenkin paremmassa sellaisessa, koska tiesin, että sille on päätös, kun tulen tänne, mutta nyt tuntuu, että olen uudessa välitilassa ja tälle ei ole loppua näkyvissä? Nuoren ja vanhuksen välitila. Oonko mä nyt siis aikuinen? Ja mitä sitäpaitsi tarkoittaa aikuinen ja miten se ilmenee? Ainakin mä tykkään Downton Abbeystä, eikös se ole aikuisten sarja?

Niijoo, se netti tosiaan toimii nyt.

suhteet oma-elama oma-elama mieli
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *