Kuukausi kaukana kotoa
Mä oon asunut Amsterdamissa nyt reilun kuukauden. Eka viikko oli menoa ja meininkiä, kun tutustuttiin kansainvälisen ryhmän kanssa ja kahden paikallisen opiskelijakundin opastuksella kaupunkiin. Toinen viikko menikin sitten yrittäessä hommata kamoja kämpille (kuva alla ko. kämpästä, ei ole tilalla pilattu, mutta riittää mulle. Matto tosin ois vielä kiva.) ja rekisteröidessä itsensä sinne sun tänne ynnä muussa asettumisessa. Kolmas viikko alkoi koulu ja oli ensimmäiset ”viralliset” vaihtareiden alotusbileet. Sitä seuraava viikko oli vähän kurjaa, kun iski kulttuurishokki ja koti-ikävä. Mutta nyt on hyvä. Yllä olevat kuvat on, kuten kyltissä lukee, Naapureiden Ruokamarkkinoilta Westergasfabriekilta, jossa piipahdin kaverin kanssa lauantaina. Hyvää ruokaa, paljon orgaanisesti tuotettuja juttuja ja mukavaa musaa ja sopivaa puheensorinaa. Hyvä päivä, kerta kaikkiaan.
Mulla lukee mun ”learning target” -merkinnöissänikin, että haluan vertailla alankomaalaisia ja meitä suomalaisia tai yleensäkin tutustua muihin kulttureihin ja tapoihin. Toki tulisi sitä varmaan muutenkin kiinnitettyä huomiota ko. asioihin, mutta nyt kun siitä tulee kirjoitettua raporttikin joskus vuodenvaihteessa, niin siihen kiinnittää enemmän huomiota.
Hollantilaiset on tavallaan samanlaisia kuin me (ja nyt sitten yleistetään, joten ei kannata hermostua). Junassa ei tulla niskaan hengittämään, eikä vierustoverille kauheemmin jutella. Tosin jos joku juttelee, se ei ole niin kamalan kauheeta kuin Suomessa. Mutta siis käsivarren verran voi täälläkin jättää väliä kanssaolijoihin. Nää on kyllä äänekkäämpiä. Välillä vähän pännii. Mutta sitten taas, kun vertaa vaikka espanjalaisiin, niin alankomaalaiset on hiljasia kuin mykät.
Yllättäen kaikenmaailman sortolait (= ei saa tehdä sitä eikä tätä ja kaikki on haitallista, joten ehdottomasti pitää tehdä laki siitäkin asiasta) eivät täällä ole kovin suosittuja. Täällä on aika paljon panimoita, yllä yhden niistä tuote, ja nää tuo tietysti paljon alkoholituotteita naapurimaista, toinen toistaan parempia. Hintataso on kalliimpi kuin esim. Saksassa, mutta kaupasta ostettuna saat jo kolmella eurolla ihan ok viiniä ja tuo olut tuossa yllä oli 4,5 ravintolassa, joten en valita. Tupakoitsijoille on omia alueita, mutta ei niitä taida kovin moni noudattaa. Alkoholille ei ole omia alueita. Eikä ruuanlaittoa muille esim. noilla ruokamarkkinoilla säännöstellä. Ainakaan kovin pahasti. Myönnän, että en ole asiaan perehtynyt, mutta niin paljon on kaikenlaisia juoma- ja ruoka- ynnä muita kekkereitä, että vaikea uskoa, että sitä kovin vaikeaksi olisi tehty. Mitä muihin kieltoihin tulee, niin ainakin Damissa se kukka tuoksuu siellä sun täällä ja nää mun vaihtaritoverit samasta asuintalosta taitaa pöllytellä päivittäin. Tiedä sitten, onko se hyvä, mutta ei siitä haittaakaan näkyisi olevan. Ja juuri tänään luin uutisen kuinka Utrecht myönsi uuden alueen prostituoiduille, sinne mahtuu kuulemma enemmän väkeä. Ihan niinkuin Suomessa, vai mitä?
Sää yllätti mut. Mä luulin tietäväni aika paljon Alankomaista, mutta en näköjään ajatellut sääasiaa. Täällä sataa paljon. On ihan lämmintä, ei siinä mitään, mutta sataa ja tuuleekin usein. Joten jos aurinko paistaa, silloin kannattaa oikeasti painua pihalle. Onneksi on säätutka tai paremminkin sadetutka, josta voi katsoa kuurot. Niin ehtii sitten siinä välissä paikasta A paikkaan B.
Amsterdamilaiset on yleisesti ottaen hoikkia. Tosin väitän, että useimmat niissä maailman _the_ kaupungeissa asuvat ihmiset ovat hoikkia, mutta damilaiset on kyllä kovin terveennäköisiä, eikä ihme. Pyöräile ite se 15-20 kilsaa (ainaki) päivässä ja kato lähteekö kilot katoamaan. Muutenkin jalan tai pyörällä liikkuminen on täällä kätevää. Ja sitten kun on todella montaa eri kansalaisuutta, jotka on tuonut tullessaan monia erilaisia lajeja, joita voi sitten kuka vaan urheilla (kyllä, itse kävin koulun kanssa kokeilemassa krikettiä), niin on varaa, mistä valita. Ei täällä oikein osaa tämmönen sohvaperunakaan olla liikkumatta.
Ja kulttuuri. Juuri eilen juteltiin kaverin kanssa, että on se vaan hienoa, kuinka paljon on mahdollisuuksia tehdä jotain. Kokoajan. Käytiin ruokamarkkinoilla ja katseltiin tuntemattomien valokuvaajien (http://unseenamsterdam.com/) teoksia (postauksen vika kuva). Ensiviikolle Facebook kalenterini näyttää Oktoberfestiä Amsterdam Roestissa, kaakkoiskulman tapahtumapäivää (tän oman asuinalueen siis), leffafriikille (eli mulle) ois tarjolla esim. Greenpeacen (ei-laitonta, kuten tapahtumakuvauksessa lukee) ulkoilmaelokuvanäytöstä tai esim. Utrechtissa on Nederlands Film Festival eli leffafestarit. Niille oon kyllä osallistumassa, koska pääsen näkemään yhden suosikkielokuvaajistani livenä. (Check: Hoyte van Hoytema, tehny sellasia pikkuleffoja kuin Spectre ja Interstellar.) Niin, kultturista tai tekemisestä ei ole pulaa, jos niin haluaa. Koululla oli juuri keräykset pakolaisille ja vapaaehtoishommia on tarjolle myös niille, jotka eivät paikallista puhu.
Oreosuklaa on tosi hyvää. Ja kaupassa menee ihan sekaisin, koska lähes kaikki tuotteet on selkeästi halvempia kuin Suomessa. Ylläri. Ja Alankomaathan on maailman toiseksi suurin maataloustuotteiden viejä. Eli lähes kaikki tehdään täällä, mitä suuhusi pistät, jos niikseen haluat. Täällä on helppo olla kasvissyöjä, ei ole pulaa vaihtoehdoissa ja täällä on helppo olla myös vegaani, koska trendi on kasvava ja esim. Albert Heijnissa, joka on suurin paikallinen kauppaketju, on omat hyllynsä vegaaneille, ei edes tarvitse metsästää. Ja se ruokalajien määrä. En mä vieläkään tiedä, mitä tossa rotirolissa oli (eka kuva, vasen alalaita), ihan sama, hyvää se kuitenkin oli. Ja vegaanikaverini olisi kuulemma voinut syödä sitä myös (ilman kanaa tietty). Mä voisin hehkuttaa näiden valikoimaa kyllästymiseen asti. Hollantilaiset ”herkut” on niin ja näin, jotkut ihan jees, lähinnä ne makeat ja jotkut sillai, että ”mitähän mä just syön”, mutta ei haittaa, kun voi syödä kaikkea muuta. Indonesialainen ja surinamealainen keittiö on selkeästi edustettuina, entisiä siirtomaita kun ovat. Thumbs up sille, koska on muuten hyvää safkaa!
Yllä mun toinen koti. Pathé Arena. Lähielokuvateatteri, jossa olen vieraillut jo seitsemän kertaa. Että vinkkinä Finnkinolle: täältä saa kuukausikortin elokuvateatteriketjuun, joka maksaa huimat 19 euroa kuussa. En pistä pahaksi. <3
Orgaanisesta safkasta tulikin jo puhuttua. Tässä orgaanista teetä, joka muuten tuoksui mielettömän hyvälle. Ostin kyllä. Ja tuosta tuli mieleen, että jos ette ole katsoneet Netflixistä sarjaa Chef’s Table ja pidätte hyvästä ruuasta, niin suosittelen katsomaan. Hieno sarja.
Mä taisin unohtaa sen vertailun heti alussa ja aluin vaan hehkuttamaan. Noh, ehkä ensikerralla. Nyt on vielä liian hyvä mieli hyvästä viikonlopusta, että viitsisin turhan kriittinen olla. Pus och kram! (Jännästi sitä on löytänyt hengenheimolaiset ruotsalaisista vaihtareista…)