Mä opiskelen täällä Damissa sivuainetta nimeltä ”Business of Sports and Events”, vapaasti käännettynä siis Urheilu- ja tapahtumabisnestä. Kurssit sisältävät mm. sponsorointia ja median hallintaa, vastuullisuutta tapahtumajärjestämisessä, musiikkatapahtumia (lähinnä EDM-tapahtumien järkkäämistä; electronic dance music ovat sanat tuon lyhenteen taustalla), urheiluorganisaatioiden toimintaa yms. kaikenlaista, mikä nyt liittyy tuohon aiheeseen. Välillä tunnen itseni auttamatta vanhaksi ja ihan pihalla olevaksi, mutta toisaalta olen kyllä päivittäin kiitollinen siitä, että koulut muuttuvat ja enää ei ole sitä ”minä puhun, te kuuntelette” -tyylistä meininkiä kuin oma peruskoulu oli. Tai ainakin mä toivon, että koulu myös perusasteilla on yhtä interaktiivista kuin täällä korkeammilla asteilla. En tosin ole varma, onko koulutus kaikilla aloilla yhtä paljon ”tehdään käsillä” kuin omalla alallani. Toivottavasti. Ja nyt täällä Damissa arvostan kyllä sitä korkealle, että katsotaan selkeästi tulevaisuuteen ja opetetaan tai edes keskustellaan asioista, jotka on nykypäivää ja/tai tulevaisuutta. Tai relevanttia historiaa, kuten alla olevassa kuvassa kerrattiin EDM:n historiaa, joka sai alkunsa Kraftwerkistä. Hollannissa tuo tanssimusa on erityisen korkeassa asemassa, kun monet maailman kovimmista DJ:eistä tulevat täältä. 

Mä myös arvostan täällä sitä, että vaikka puhuttaisiin jostakin oikeasti tieteellisestä asiasta, kuten yllä Pavlovin ehdollistamisteoriasta (pätee myös markkinoinnissa/sponsoroinnissa/missä tahansa mielikuvien luomisessa), sen ei tarvitse olla tylsää. Edelleenkään en tiedä muista sivuaineista tai kursseista, mutta musta on mahtavaa, kun tehdään jotain ryhmähommia luokassa, taustalla soi aina joku opettajan laittama musiikki ja se musiikki ei ole mitään iskelmää. 😉 Hollantilaiset ovat kokonaisuudessaan hyvin rentoa kansaa ja se näkyy myös opetuksessa (sekä pahassa, että hyvässä), jossa annetaan oppilaille valtavasti vapauksia ja ilmapiiristä pyritään tekemään rento. Paitsi jos olet myöhässä; se kyllä huomataan ja siitä huomautetaan. 

Mind mapit ja moodboardit ovat kovassa huudossa, samoin kuin yleinen brainstorming (onko noille suomalaisia vastineita?). Mä pidän siitä, mutta mietin, että meille ujoille suomalaisille, jotka olemme usein myös hiukan negatiivisia, brainstorming saattaa olla usein hyvin vaikeaa, koska omat ajatukset voivat tuntua tyhmiltä jo syntyessään. Ja sehän juuri on brainstormingin idea, mitään ei pitäisi torpata etukäteen, koska joku toinen voi jalostaa alkujaan hölmöhkön idean vaikka kuinka hienoksi. Ryhmässä on voimaa. Käsitekarttaa (tsekkasin…) käytetään kyllä TAMKissakin, josta lähdin vaihtoon. Onneksi sentään. Mutta myönnän, että en ollut kuullutkaan mindboardista ennen viime viikkoa. Mutta musta tuli fani ja varmasti tulen digitaalista versiota ainakin käyttämään tulevaisuudessa, kun pitää jotain esitellä. Varsinkin jos se jokin on esim. TV-formaatti, kuten kuvissa alla. Paljon helpompi esittää oma asia, kun on kuvallinen juliste vieressä, johon tukeutua. Ja voin vannoa, että tiistaiaamut alkaa huomattavasti kivemmin, kun päivän aluksi on ns. TV-formaattimessut, jossa jokainen ryhmä esittelee oman ideansa toisille messutyyliin. Ja paikalliseen tapaan paikalla oli toki myös oikean TV-kanavan edustaja. Sekään ei haitannut. Ensi viikolla kirjoitellaan blogia markkinointimielessä ja matkustetaan opiskelumatkalle Lontooseen tutustumaan Wimbledoniin, Wembleyyn ja Ticketmasteriin. En todellakaan kaipaa takaisin niihin aikoihin, kun kouluretket suuntautuivat maksimissaan Helsinkiin, jossa piipahdettiin Eduskuntatalossa (ok, itseasiassa mä en ole koskaan käynyt tuolla sisällä ja haluaisin kyllä). On se vaan hienoa, kuinka avoinna maailma meille tänäpäivänä on!

”All the world’s a stage and all the men and women merely players.”

– William Shakespeare