Tänään kerron hieman siitä, missä kuljimme ja minkälaisissa paikoissa vietimme yömme Safarilla.

Ensimmäinen päivä ajeltiin Tarangiren kansallispuistossa, sieltä jäivät eniten mieleen elefantit, ne kulkivat aivan auton vierestä, eivät pelänneet tai säikkyneet autoja ollenkaan. Ihan mahtavia eläimiä, itseeni ne tekivät jostain syystä ehkä kaikista suurimman vaikutuksen! Perheet kulkivat yhdessä, vanhemmat pienen poikasen molemmin puolin. Jotenkin tosi suloista.

Ensimmäisen yön vietimme Maramboi tented lodgessa, ihana paikka, ”teltat” oli täysin varusteltuja huoneita, rakennettu puukehikon päälle. Parasta oli että terassilta pystyi katselemaan eläimiä, kirahveja, antilooppeja ja seeproja!

Hauska yksityiskohta oli myös se, että pimeän tultua oli syömään mennessä pyydettävä saattaja, masai-soturi, kuljettamaan teltalta syömään ja takaisin. Syynä oli siis se, että siellä liikkui villieläimiä ja heillä oletettavasti oli hiukan paremmat valmiudet selvitä niistä kuin meillä jos vaikka leijona olisi meidät yllättänyt!

Tässä yllä kaksi kuvaa Manyara järveltä, jonka ympäristössä vietimme seuraavan päivän. Tämä on soodajärvi, meidän tuolla ollessamme vesi oli hyvin alhaalla koska oli ollut kuiva kausi, sadekauden olisi pitänyt jo alkaa ja sitä eläimet( ja ihmiset) odottivat jo kovasti. Kuumia lähteitä käytiin myös katsomassa, niistä valuu vesi tuonne järveen, oppaamme Renatus sanoi että niissä voisi keittää vaikka kananmunan :), harmi kun ei tullut mukaan..

Manyara järven ympäristössä on todella paljon eläimiä, siellä asustaa  myös puuhun kiipeäviä leijonia, vaikka meidän kohdalle osui kyllä vaan näitä maassa makailevia :). Tuolla järvellä on myös paljon erilaisia lintuja, flamingojakin, mutta niistä en ikävä kyllä saanut kunnollista kuvaa. Olivat niin kaukana ja huono kamera..

Seuraavan yön olimme Manyara Kilimamoja Lodgessa, se olikin varsinainen paikka!

Meidät vastaanotti koko henkilökunta, kaikki esiteltiin meille päärakennuksen aulassa, joka muuten oli melko erikoinen, voisi sanoa ehkä että afrikkalainen, tai joku siirtomaa-aikainen tms, korkea, iso rakennus seinät täynnä taljoja ja valtavia kattokruunuja ja koriste-esineitä joka puolella, kaikki hyvin suurta. Paljon sohvaryhmiä ja valtava terassi.  Jos joskus vielä tulee tilaisuus, se on paikka jonne menen uudestaan.

”Mökkimme” sijaitsi kraaterinreunalla ja näköala oli huikea ja koko huone oli hyvin pramea niinkuin kuvista näkee. Päärakennuksesta tuli mieleen Agatha Christien kirjat, olisin hyvin voinut kuvitella sen tapahtumapaikkana jollekin entisaikojen dekkarille. Siellä tuuli melko kovaa, ja illalla meni sähköt juuri kun olimme päärakennuksen terassilla odottamassa päivällistä. Kului pari minuuttia ennenkuin generaattori lähti toimimaan ja valot syttyivät, oli melko aavemaista..Varsinkin kun olimme hotellin ainoat asiakkaat! Lepakot lentelivät katon rajassa ja tuuli vinkui, ihan uskomaton paikka.

Jos ihmettelette, miksi ei ollut muita asiakkaita, niin se johtui siitä että varsinainen sesonki oli alkamassa parin viikon sisällä, tuohon aikaan siellä liikkui lähinnä vain yksittäisiä pieniä ryhmiä ja tuona yönä ei ollut kuin me.

Oli melko eksoottista käydä vain kahdestaan syömässä siinä mielettömässä ravintolasalissa, sanoinkin miehelle että olo on kuin miljonäärillä joka on vuokrannut koko paikan itselleen. Ei varmasti ikinä tule vastaavaa kokemusta.

Palvelu oli täällä ja koko reissulla tosi hyvää, yhtään reppua tai kassia ei olisi tarvinnut itse kantaa, eikä se silti tuntunut yhtään lipevältä. Kulttuuri on vaan tuolla niin erilainen.

Toivottavasti jaksoit lukea, kerron loppumatkasta huomenna 🙂