Stone Town-Sansibar

”Pakollinen” käyntikohde Sansibarilla on Stone Town, ja mielenkiintoinen se olikin. Meillä oli paikallinen opas jonka kanssa kiertelimme, helpotti paljon koska näin jäi turha haahuilu pois ja näimme muutamassa tunnissa tärkeimmät nähtävyydet. Minulla olisi henkilökohtaisesti varmaankin mennyt hermot siellä yksin vaellellessa. En muuten  yhtään muistanut, että Freddie Mercury on syntynyt Sansibarilla! Hänen kotiovellaan tuli käytyä myös kääntymässä. 

Paikalliset liha/kala ja kanamarkkinat olivatkin sitten kaikkea muuta kuin ruokahalua kiihottava elämys, tällaisesta hiukan hygieenisemmästä paikasta kotoisin olevana se oli aikamoinen näky, ja varsinkin haju! Siellä taisi kylmäketju päästä jossain kohtaa katkeamaan, tai oikeasti kukaan ei varmaan ollut edes kuullut sellaisesta. Toisaalta, ruoka oli tuoretta kun sieltä sai itse valita minkä kanan ottaa ja se sitten teurastettiin, tai vaihtoehtoisesti sai viedä kotiin ja tappaa itse. Opas sanoi että kalaosastolla on paha haju, mutta kanapuoli kyllä vei ylivoimaisen voiton.

Eipä niitä ruhojen paloittelupöytiä myöskään turhaa huuhdeltu (ehkä ikinä), ja kyllä voi kaloja säilyttää myös lattialla, näköjään..

Oli aika surullista katsella niitä kanoja ahtaissa häkeissään, mutta käveltiin vain läpi ja ainakin minä yritin olla ajattelematta koko asiaa. Tässä on alla vähän vähemmän kauniita kuvia sieltä markkinoilta.

 

 

Paikka joka teki vähän erilaisen vaikutuksen oli orjamarkkinat. Kävimme katsomassa kellarin tapaisia pieniä huoneita joissa orjia säilytetiin ennen myyntiä. Huoneet oli tosi pieniä ja niissä oli ihan muutaman sentin kokoinen rako ( nyt niitä oli vähän suurennettu) seinässä josta tuli ainoa valo. Voi vaan kuvitella (tai ehkä ei edes voi) sitä kuumuutta ja ahtautta niissä huoneissa kun sinne oli ahdettu kymmeniä ihmisiä pieneen pimeään ja matalaan  huoneesseen. Aika ahdistava paikka.

Tämä viimeinen kuva on kirkosta, jossa niitä orjia sitten kaupiteltiin.

 

 

Siellä oli paljon tuollaisia upeita ovia, opas kertoi että nuo piikit ovessa kertoivat aikoinaan siitä kuinka harras muslimi talossa asuu, niillä joilla oli vähemmän piikkejä, eivät noudattaneet sääntöjä yhtä tarkasti. Ne estivät myös vaikka hullujen norsujen hyökkäyksiä! Enää ei kuulemma näillä ole merkitystä vaan talossa voi asua kuka tahansa.

Upeimpien ovien takana saattoi myös asua sulttaaneita ja muita kuninkaallisia, ovien kuviot ja koristeet kertoivat myös siitä.

Tässä alla vielä lisää ruokatorin tarjontaa, banaanejakin olisi ollut vaikka kuinka monta lajiketta.

Aikamoinen hulina tuolla Stone Townissa oli, mutta ehdottomasti käymisen arvoinen.