Lily

Satu(n)maailma

sh

Taas se iskee, nimittäin matkakuume!

Pitihän se arvata! 

Heti kun vuodenaika alkaa kääntyä vahvasti syksyn puolelle, niin meikäläiseen iskee matkakuume. 😀 Onneksi kuitenkin on ollut vielä aurinkoisia ja raikkaita ilmoja, joka vähän hillitsee minun kaipuuta etelän lämpöön. Tiedän kuitenkin, että kun illat alkaa pimentyä aina vaan aikasemmin ja sadepisarat ropisee entistä kovemmin kattoon, niin silloin viimeistään olen vertailemassa eri matkasivuja ja kohteita. 

Aikasemmin olemme käyneet 1-2 kertaa vuodessa ulkomailla. Yleensä matkan ajankohta on sattunut syyskuun ja maaliskuun välille. Itse rakastan kevättä ja kesää, enkä ole halunnut viettää sitä aikaa silloin ulkomailla. (Viime kesänä kuitenkin aloin jo miettiä poikkeusta tähänkin asiaan. Sadetta ja viileitä ilmoja nimittäin riitti.) Ainut mikä hieman harmittaa on se, että talvella on turha matkustaa välimeren kauniisiin maisemiin, sillä silloin siellä on liian viileää. Välimerellä olisi paljon kauniita kohteita, kuten Kroatia, Kreikka, Sardinia jne. Ehkä poikkean ensi kesänä tästä ”periaatteestani”, ja varaan meille matkan johonkin välimeren maahan. 😉 Tällä hetkellä kuitenkin on niin kova matkakuume, että matkalle olisi päästävä viimeistään tammikuussa. Sehän tarkoittaa siis sitä, että olisi lennettävä hieman kauemmaksi, mutta minne?  Dubai, Thaimaa, Mexiko vai ihan Kanarian saaret??? Oi voi… Mistä kannattaisi aloittaa? Suosituksia? Thaimaa ja kanaria on jo tuttuja paikkoja, mutta kokemuksia lasten kanssa matkustamisesta kaivataan… 🙂

Meidän viimeisimmästä matkasta on jo kolme vuotta. Syy siihen on raskaus ja lapsen syntymä. Voihan toki lapsenkin kanssa matkustaa, mutta meidän tilanteessa (huonosti nukkunut vauva ja vilkas taaperoikä) on päädytty pysymään ihan kotisuomessa. Tällä hetkellä on kuitenkin tunne, että meidänkin menevä poika jaksaisi jo istua lentokoneessa aloillaan ja viihtyisi eri aktiviteettien parissa. Myös ruokailu olisi helppoa esim allinclusive hotellissa, sillä ruokaa olisi lähestulkoon aina saatavilla, eikä tarvitsisi murehtia ruokailuajoista ja kiirehtiä kellokaulassa etsimään sopivaa ruokaravintolaa. Lisäksi pojan päivärytmi olisi nyt sopivalla mallilla, eikä se häiriintyisi liikaa matkustelusta. 

Hotellilta siis toivoisin, että se olisi lapsiystävällinen, allinclusive, lähellä rantaa ja ostospaikkoja/keskustaa. Olen melko mukavuudenhalunen ja nykyään jo haluan keskivertoa parempaa hotellia. Tietysti se maksaa, mutta lomalla en halua murehtia epämukavasta ympäristöstä tai kolkoista huoneista. Haluan että kaikki mukavudet toimii ja hotellilta on helppo liikkua paikasta toiseen. Kohde itsessään saisi olla mielummin rauhallinen kuin menevä bilemesta. Myös suora lento tai muuten vaan helpot/nopeat kulkuyhteydet lentokentältä hotelliin on plussaa. En tykkää käyttää turhaa aikaa matkustamiseen paikasta toiseen, vaan mitä nopeammin perillä, sitä nopeammin pääsee rentouttavaan lomafiilikseen. 🙂 

Saa nähdä millaiseen kohteeseen päädytään… Nyt siis selailemaan matkasivuja ja tutkimaan maailmaa. 🙂 

 

 

Avainsanat:
Suhteet Oma elämä Mieli Matkat
sh

Taaperojumppa uhmaikäisen kanssa ;)

Sehän olin mielenkiintoinen kokemus, sanon minä! 😀   Kaverini houkuttelemana päätin lähteä meidän 2,5 vuotiaan herran kanssa jumppaan. Ajattelin, että saamme ihanaa kahdenkeskistä aikaa jumpata ja touhuta yhessä. Okei, ajatus oli ihan hieno ja kiva, mutta toteutus ei mennyt ihan äitin mielen mukaan.. 😀 Noh, sinällään se nyt ei harmita että itse jumpasta ei tullut mitään. Tärkeintä oli, että lapsella oli siellä hurjan hauskaa juoksennella ympäri liikuntasalia ja kiipeillä puolapuissa. Olisihan se tietysti ollut ihan kiva jos lapsen saisi edes hetkeksi pysymään paikallaan ja osallistumaan vaikka yhteen piirileikkiinkin. Mutta aina ei voi vaatia kaikkea, ehkä seuraavan kerran sitten. Toivotaan.. 🙂  Jumpassa oli tarkoitus osallistua piirileikkeihin, ryhmässä tehtäviin juttuihin ja lopuksi sitten sai mennä temppurataa pitkin sekä juoksennella vapaasti. Leikit itsessään olivat lyhyitä ja helppoja toteuttaa, jos sai lapsen istahtamaan syliin/viereensä. Ehkä liiat virikkeet ympäri salia olisi kannattanut pitää piilossa siihjen asti kunnes niitä olisi tarvittu temppuradan tekoon. Tällöin ympärillä ei olisi ollut mitään muuta mielenkiintoista nähtävää ja kokeiltavaa. Mutta pääasia varmasti oli se että lapsi liikkuu, ja meidän mieshän liikkui. 😀 Illalla sitten olikin melko väsynyt kaveri…   Yritämme ottaa tavaksi käydä jumpassa joka viikko. Ehkä useamman kerran jälkeen lapsemmekin kiinnostuu piirileikeistä ja pienistä tehtävistä. Onhan se myös kiva itse seurata lapsen kehitystä ja sitä miten lapsi käyttäytyy muiden vieraiden lasten kanssa. Toki leikkiihän lapsemme päiväkodissa kavereiden kanssa, mutta enhän minä siellä ole katselemassa heidän leikkejään, enkä tällöin näe heidän vuorovaikutustaitojaan.   Olemme pyrkineet pitämään ”harrastukset” vielä näin pienellä lapsella minimissä, ja minusta sopiva harrastuskerta viikossa 1-2 kertaa. Ja tietysti lapsen mielen/jaksamisen mukaan, jos on erityisen väsynyt päivä takana tai tulossa kipeäksi, skippaamme harrastukset suosiolla. Mutta muulloin on kiva, että lapsi pääsee purkamaan ylimääräistä energiaa, opettelemaan uusia taitoja ja tutustumaan uusiin ihmisiin. 🙂 Muina harrastuksina meillä on aina joku seuraavista lajeista; uinti, yleisurheilu,pyöräily, mailapelit.. näitä tietysti harjoitellaan pitkin viikkoa aina ulkoiltaessa. Pääasiassa lapsi kuitenkin leikkii omia leikkejään ja itse ehdottaa pihapelejä, mitä milloinkin haluaa pelata. 🙂   Millaiset teidän perheet harrastukset ovat? Milloin olette aloittaneet säännölliset harrastukset? 🙂 Ja jokainenhan harrastaa sitä mistä tykkää, on se sitten musiikkia, tanssia, pallopelejä tai näyttelemistä, on ne kaikki yhtä arvokkaita ja hyviä harrastuksia. Minusta pääasia on se, että lapsi nauttii. 🙂  

Hyvinvointi Liikunta Lapset Vanhemmuus