Sinkkuus on huijaus
Olen ollut useamman kuukauden kirjoittamatta. Kun perustin blogin keväällä, oli tarkoitus ruotia elämäni rakkauden etsintää ja kaikkia miehiä, joita etsintäni varrella tapaan. Ongelmaksi on tänä syksynä muodostunut se, että ei ole ollut yhtään miestä, josta kirjoittaa.
Kun sinkkuunnuin (mikä ikävä termi!) rutkasti yli vuosi sitten, kaikki sanoivat että saisin hätistää sulhasia ovelta pesäpallomailan kanssa. Tällainen nätti, fiksu, akateemisesti koulutettu ja urheilullinen nainen, saisi oikein valita parhaat päältä. Toisin on käynyt. Ei ole sulhasen sulhasta ollut viime aikoina. Koko syksyn kohokohta romantillisessa mielessä oli tavata baarissa ihastuttava mies, joka koko illan silmiintuijottelun ja kylki kyljessä loosin perällä jutustelun jälkeen kertoi että hänellä on tyttöystävä. Niinpä tietysti. Sain läksiäislahjaksi suukon otsalle ja nopean pyllynpuristuksen.
Suukko otsalle ja perseen puristus. Siinä koko romantillinen elämäni viimeisten neljän kuukauden aikana. Ei ole sulhonhätistelypesarille ollut hirveästi siis tarvetta. Minua on huijattu.
Hahahhah, preach it, sister.
No, omasta sinkkuuntumistani on vasta 5 päivää vaille 4 kuukautta (kyllä, muistan vielä päivämäärän), ja tässä välissä olen ehtinyt tapailla hetken paria miestä ja käydä lisäksi muutamilla treffeillä, joten sinänsä voisi sanoa että toimintaa on riittänyt. Mutta nyt alkaa näyttää siltä, ettei näköpiirissä ole minkäänlaista kanssakäymistä vastakkaisen sukupuolen kanssa. Tindermätsit selattu läpi, kaikki joiden kanssa treffeillä en ole vielä käynyt aiheuttaa lähinnä ”meh”-reaktion enkä baariinkaan selviä niin usein että voisi laskea senkään varaan että viihteeltä mitään toimintaa löytäisi. Ja tuota, missäs niitä miehiä ihan rehellisesti enää muutenkaan tapaa…?
Pahintahan on, että sekä eksä (joka alkoi tapailemaan uutta päivän eromme jälkeen) sekä eron jälkeinen ainoa ihastukseni molemmat ovat toistelleet, miten kaunis ja ihana tyyppi olen, varmasti löydän pian jonkun ihanan.
Niin siis tuolta ihastukseltani sain heti perään kaverikortin.
P.S. Unohtui kommentoida, että aika röyhkeä veto tuolta sun baarituttavuudelta, tuhlata sun aikaasi ja sitten ilmoittaa että onkin varattu. Sen sijaan että olisi kertonut sen heti, jonka perusteella olisit itse voinut päättää ajankäytöstäsi.
Miehet, vittu.
No joo, se näytti ehkä itsekin tovin vähän hämmentyneeltä, ei tainnut tovin verran edes muistaa että olikin varattu. Mutta silti. Pöh.
Tuo on niin turhauttavaa! ”Sä oot ihan mahtava MUTTA”…