Olen ollut useamman kuukauden kirjoittamatta. Kun perustin blogin keväällä, oli tarkoitus ruotia elämäni rakkauden etsintää ja kaikkia miehiä, joita etsintäni varrella tapaan. Ongelmaksi on tänä syksynä muodostunut se, että ei ole ollut yhtään miestä, josta kirjoittaa. 

Kun sinkkuunnuin (mikä ikävä termi!) rutkasti yli vuosi sitten, kaikki sanoivat että saisin hätistää sulhasia ovelta pesäpallomailan kanssa. Tällainen nätti, fiksu, akateemisesti koulutettu ja urheilullinen nainen, saisi oikein valita parhaat päältä. Toisin on käynyt. Ei ole sulhasen sulhasta ollut viime aikoina. Koko syksyn kohokohta romantillisessa mielessä oli tavata baarissa ihastuttava mies, joka koko illan silmiintuijottelun ja kylki kyljessä loosin perällä jutustelun jälkeen kertoi että hänellä on tyttöystävä. Niinpä tietysti. Sain läksiäislahjaksi suukon otsalle ja nopean pyllynpuristuksen.

Suukko otsalle ja perseen puristus. Siinä koko romantillinen elämäni viimeisten neljän kuukauden aikana. Ei ole sulhonhätistelypesarille ollut hirveästi siis tarvetta. Minua on huijattu.