Kakkossijan nainen
Sanovat, että parisuhdeasiat eivät ole kilpailua. Ja kattia kanssa! Viimeisen vuoden teema on ollut sijoittua tukevalle kakkossijalle useammassakin mittelössä. Jos tunne-elämäni olisi urheilulaji, olisi sen viimeisin kausi näyttänyt jotakuinkin tältä:
1. ottelu: pitkä parisuhde
Lähes kahdeksan vuoden parisuhde päättyi toverillisissa merkeissä melkoisen pitkän harkinta-ajan jälkeen. Mies vaihtoi lennosta toiseen naiseen, jonka kanssa viettää nyt iloista uusioperhe-elämää. Vaikka meidän suhteemme olikin jo monttubileitä vaille valmis, kyllä se silti kirpaisi saada eroprosessissa kuulla, että mies on umpirakastunut uuteen naiseen.
2. ottelu: seurusteluksi lipsahtanut panokaveruus
Tämä kusimutteri esiintyi jo aikaisemmin friends with benefits -postauksessa. Hän väitti, että haluaa olla yksin, mutta todellisuudessa häntä kiinnostikin eräs toinen. Alkoi pahasti vaikuttaa, että minun kanssani ollessaan miehet yhtäkkiä tajuavat mitä haluavat – ja löytävät sitten saman tien jonkun, kenen kanssa näitä haluja toteuttaa.
3. ottelu: kummitus 1
Herra Harkitsevainen, joka esiintyi jo kaverivyöhyke-kirjoituksessa, oli ensimmäinen entisen perään haikailevista miehistä. Puun takaa tulleen eron traumatisoima HH yritti pitkään ja tuloksetta päästä irti häntä vainoavasta kummituksesta, mutta joutui lopulta myöntämään, että haluaisi tämän takaisin.
4. ottelu: kummitus 2
Ensimmäisen eksänhaikailijan jälkeen olisi voinut kuvitella, että olisin ottanut opikseni ja tajunnut olla sekaantumatta miehiin, joilla on vielä työstettävää menneisyytensä kanssa. Vaan kuinkas sitten kävikään. Ihastuin päätäpahkaa mieheen, joka jo ensitreffeillä muisteli kuinka oli tavannut ex-vaimonsa (Hälytyskellot!) ja kerran panemisen jälkeen kaihoisana kertoi, kuinka naapurit olivat joskus valittaneet, kun hän ja entinen olivat harrastaneet liian kovaäänistä seksiä (MASSIIVISET HÄLYTYSKELLOT!) Arvaatte varmaankin kuinka tämäkin päättyi: siihen että minä sain rukkaset ja pahan mielen.
Kummituksia vastaan kamppailu on aidosti ikävää puuhaa. Sitä voi yrittää olla kärsivällinen ja parhaansa mukaan tsempata toista päästämään menneestä irti, mutta loppujen lopuksi joutuu taistelemaan mahdotonta vihollista vastaan. Entinen nainen on nostettu niin korkealle jalustalle, että uuden tarjokkaan on sinne täysin mahdotonta kiivetä. Ymmärrän toki, että jotkut tarvitsevat uuden ihastuksen päästäkseen eroon menneistä (Herra Harkitsevainen ilmoitti alkukesästä karkoittaneensa kummituksen rakastumalla uuteen elämänsä naiseen), mutta kokeilukappaleelle tämä on hemmetin ikävä paikka. Kuinka monta viikkoa tulikaan taas tuhlattua turhaa toivoa elätellen näiden kahden ottelun parissa.
5. ottelu: musta hevonen
Viimeisin kakkossija tuli selväksi jo yksien treffien jälkeen. Tapasin todella kiinnostavan miehen, koodinimen Androidi, jonka kanssa meillä oli valtavasti yhteistä luonteenlaaduista urheiluentusiasmiin ja Stephen Fryn fanittamiseen. Ennen toisia treffejä Androidilta kuitenkin tuli se surullisenkuuluisa MUTTA: hän on ihastunut johonkuhun toiseen, johonkuhun hänelle täysin vääränlaiseen ja mitä vielä. Olisihan se pitänyt arvata.
Eipä sille mitään mahda, kaikki ei ole kiinni siitä kuinka paljon synkkaa ja kuinka paljon löytyy yhteistä. Mutta kun kuulee luoja ties monetta kertaa että vika ei ole minussa vaan hänessä, alkaa sitä väkisinkin miettiä, että itsessä on kuitenkin jotain pahasti vialla. Olisi tavallaan helpompaa jos pakit tulisivat sen takia että on maailmanluokan urpo, eikä aina joutuisi kuulemaan turhankin tutuksi tullutta puhetta siitä, kuinka minä olen aidosti ihana tyyppi mutta joku toinen vielä ihanampi. Tiedättekö miltä tuntui saada Androidilta tällainen viesti: ”Itse asiassa olet aika ideaalinainen, fiksu, urheilullinen, aktiivinen, nätti ja hauska. Mutta”? Samalta varmaan kuin Leo Messistä, kun tämä sai parhaan pelaajan palkinnon perseelleen menneen MM-finaalin jälkeen:
