Seksiblogi – uhka vai mahdollisuus?

Olen jo pitkään pyöritellyt mielessä tämän blogin perustamista. Ja sen aihepiiriä, etenkin: seksiä, parisuhdetta, miehiä. Tai oikeastaan niiden roolia elämässäni. Sitä, miksi niitä on niin vähän tai jos on, niin miksi ne ovat vääränlaisia.

Korkea tavoitteni on löytää elämäni rakkaus. Siis sellainen, jonka kohdatessa tietää, että tämä on nyt tässä. Ongelmana on, että en ole varma, uskonko elämäni rakkauden olemassaoloon. En ole alkuunkaan varma siitä, että universumissa olisi joku juuri minulle korvamerkitty tyyppi odottamssa. Uskon enemmänkin siihen, että on ihmisiä erilaisissa tilanteissa ja tarpeissa, ja hyvällä tuurilla nuo tilanteet ja tarpeet kohtaavat.

Tai sitten eivät. Erosin noin vuosi sitten pitkästä parisuhteesta, jonka jälkeen olen vuoroin aktiivisesti etsinyt uutta miestä ja vuoroin vannonut lopettavani deittailun ja rupeavani hulluksi kissanaiseksi jo näin kolmenkympin korvilla. Jotenkin odotin, että vuoden sisällä tapaisin, jos en elämäni miestä niin ainakin jotakin varteenotettavaa. Tähän mennessä track record näyttää seuraavalta: surkeasti epäonnistunut ”friends with benefits” -kuvio, hieman paremmin onnistunut ”friends with benefits” -kuvio, fyysisesti intohimoinen mutta älyllisesti tylsistyttävä puumailusuhde, järkälemäisen suuri yksipuolinen ihastus mieheen jota kuvittelin elämäni mieheksi, öinen sniikkaaminen itseäni reilusti vanhemman miehen hotellihuoneeseen, öinen siikkaaminen oman ikäiseni varatun miehen hotellihuoneeseen, öinen sniikkaaminen omaan hotellihuoneeseen jossa ei tapahtunut mitään humalatilan takia, 24h-Alepan kassajonosta kotiin raahattu nimettömäksi jäänyt mies, kahdet Tinder-treffit, jatkoilta pokattu harrastuskaveri, uudelleen lämmitelty ”friends with benfits” -kuvio ja tuloksettomia booty calleja.

Sitä elämäni miestä odotellessa ajattelin kirjoittaa itseni ja toivottavasti jonkun muunkin ratoksi raivokkaan rehellisiä pohdintoja seksistä, suhteista ja siitä, miksi ihmeessä rakastuminen on niin hervottoman vaikeaa. Tervetuloa mukaan.