Kun mies ei tajua vihjailua

Suoritin tänään pienen sosiaalisen kokeen: kuinka hienovaraista vihjailua mies voi ymmärtää. Olin ohuehkossa darrassa ja teki mieli fyysistä läheisyyttä, mutta suoran ehdotuksen ajattelin kokeilla, kuinka nopeasti kala nappaa vihjailukoukkuun.

Tutkimuskohde: Koodinimi Sporttivartti

Tutkimusmetodi: Vihjailu WhatsAppissa

Tutkimusraportti: Olemme käyneet Sporttivartin (jatkossa SV) kerran treffeillä ja sen jälkeen harrastaneet melkoisen suorasukaista tekstariflirttiä. Olimme olleet tahoillamme reissussa viikonlopun, aloitin kyselemällä kuulumisia. 

Aloitin perinteisellä ”Mitä sä teet illalla?” -viestillä. Kysymys oli päällisin puolin viaton mutta sisälsi kuitenkin jo mahdollisuuden tulkita se niin, että minusta voisi olla relevanttia viettää iltaa yhdessä. Mieluiten ilman vaatteita. 

Vastaukseksi sain, että SV ajatteli viettää illan sohvalla katsoen leffaa ja syöden sipsejä. (Ei kovin sporttista!) Seuraavaksi sanoin, että nyt minunkin tekisi mieli sipsejä ja harmittelin ettei minulla ollut sellaisia. Ei mainittavaa reaktiota.

Seuraavaksi sanoin, että minäkin haluaisin katsoa leffaa ja harmittelin että minulla ei ole televisiota, että olisipa joku jonka luokse voisi tulla sellaista katsomaan. Ei mainittavaa reaktiota.

Seuraavaksi sanoin, että darrani oli alkanut  hävitä mutta olo oli seurallinen joskin niin laiska, että sohvalla pötköttelyä ihmeempää tekemistä ei jaksaisi. Ei mainittavaa reaktiota. 

Seuraavaksi meinasin sanoa suoraan että kävisikö että tulisin SV:n luokse ns. ”katsomaan elokuvaa”, wink wink, nudge nudge. Mutta vihjailussa oli mennyt niin paljon aikaa, että oli pakko luovuttaa, koska huomenna pitää olla töissä. 

Sitten SV:ltä tuli viesti.

Oli kuulemma syönyt kaikki sipsit loppuun.