Friends with benefits: onko se mahdollista?

shouldbefun.gif

Voivatko kaverit harrastaa seksiä ilman että se sekoittaa kaveruuden? Minä olen yrittänyt, vaihtelevin tuloksin.

Case 1: ”That escalated quickly”

Suht pian erään eron jälkeen ajauduin pitkällisiin Facebook-keskusteluihin erään kaverin kanssa. Jossain välissä tuli piheeksi seksi ja se, että voisimme harrastaa sitä yhdessä joskus, ihan vain kavereina. Muutaman päivän miettimisajan ja muutaman jännityksenpoistokaljan jälkeen menimme hänen kämpilleen ja rupesimme hommiin. Hauskaa oli, meillä synkkasi sängyssä erinomaisesti.

Sitten tapasimme seksin merkeissä uudelleen. Ja uudelleen. Kuin salavihkaa aloimme tehdä muutakin yhdessä. Ensin nukkua, sitten syödä aamiaista. Sitten puuhastella jotain muuta ennen tai jälkeen panemisen. Ja yhtäkkiä huomasin viettäväni kesäpäivää miehen ja hänen lapsensa kanssa. Meitä molempia tuntui homma hirvittävän, olimmehan vain sopineet panevamme pari kertaa, ja yhtäkkiä vaikutti siltä kuin olisimme seurustelleet.

Mietimme tovin tahoillamme, mitä oikein haluamme. Hän halusi ehdottomasti yrittää tehdä meistä parin, minä epäröin. Lopulta asiaa pähkäiltyäni päätin, että on tässä jotain, kokeillaan vain. Ja sitten pari päivää myöhemmin sain tyypiltä rukkaset verukkeella ”mä haluan olla nyt yksin” – vain lukeakseni hänen uuden parisuhdestatuksensa Facebookista paria päivää myöhemmin. Oli ilmeisesti meidän panokaveruuden ja seurustelusuhteen välimuotomme aikana alkanut vanha suola janottaa. Koko kuvio meni siis pitkälti kuin romanttisissa komedioissa, paitsi että omalta kohdaltani kaikki päättyi kyyneliin.

Case 2: ”Käytännön ystävät”

Tapasin tämän miehen baarissa yhteisten tuttujen kautta, ja päädyimme sänkyyn. Seksi ei ollut sensaatiomaista, mutta oli oikein mukavaa. Näimme muutaman kerran muutenkin, mutta useimmiten soittelimme toisillemme lähellä baarien sulkeutumisaikaa. Välillä emme ole nähneet kuukausiin, mutta tarpeen tullen tiedän että voin rimpauttaa hänelle, ja jos tilanne sallii, tapaamme. Olemme puhuneet asiat selviksi, eikä kummallakaan ole sen suurempaa inressiä toisen suhteen. Homma pistetään jäihin aina kun jommallakummalla on muuta säätöä, ja yhteinen sopimus on, että heti tunteiden kehittyessä peli vihelletään poikki. Välillä juttelemme niitä näitä Facebookissa, mutta yleensä kommunikointi on tasoa ”Pitäiskö sitä sitten ruveta nussimaan.”

sheldonfriends.jpeg

Jälkimmäinen toimii, ensimmäinen ei. Mutta mikä on ero? Intohimon määrä. Molemmat ovat mukavia miehiä, jälkimmäinen paljon mukavampi yleisillä mittareilla kuin ensimmäinen, paatunut hunsvotti, mutta heitä erottaa se, kuinka innoissani olin hyppäämässä heidän kanssaan sänkyyn. Ensimmäisen kanssa vaatteet lensivät pois jo eteisessä, jos sinnekään asti ehdimme. Jälkimmäisen kanssa taas usemmiten sovimme, että eiköhän small talk riitä ja riisumme itse itsemme makuuhuoneeseen siirtyessä. 

Kyllähän seksi on hauskempaa, jos mukana on aitoa intohimoa, ja ainakin itseni on vaikea löytää sitä jos toisen kanssa ei synkkaa muutenkin. Silloin vain vaarana on, että homma lipsuu muunkinlaiseksi yhdessä viihtymiseksi, mikä monimutkaistaa asioita.

Onko teillä kokemuksia vastaavanlaisista virityksistä?

 

Suhteet Seksi Mieli Ajattelin tänään

Seksiblogi – uhka vai mahdollisuus?

reddit_sexual_experience_6.gif

 

Olen jo pitkään pyöritellyt mielessä tämän blogin perustamista. Ja sen aihepiiriä, etenkin: seksiä, parisuhdetta, miehiä. Tai oikeastaan niiden roolia elämässäni. Sitä, miksi niitä on niin vähän tai jos on, niin miksi ne ovat vääränlaisia.

Korkea tavoitteni on löytää elämäni rakkaus. Siis sellainen, jonka kohdatessa tietää, että tämä on nyt tässä. Ongelmana on, että en ole varma, uskonko elämäni rakkauden olemassaoloon. En ole alkuunkaan varma siitä, että universumissa olisi joku juuri minulle korvamerkitty tyyppi odottamssa. Uskon enemmänkin siihen, että on ihmisiä erilaisissa tilanteissa ja tarpeissa, ja hyvällä tuurilla nuo tilanteet ja tarpeet kohtaavat.

Tai sitten eivät. Erosin noin vuosi sitten pitkästä parisuhteesta, jonka jälkeen olen vuoroin aktiivisesti etsinyt uutta miestä ja vuoroin vannonut lopettavani deittailun ja rupeavani hulluksi kissanaiseksi jo näin kolmenkympin korvilla. Jotenkin odotin, että vuoden sisällä tapaisin, jos en elämäni miestä niin ainakin jotakin varteenotettavaa. Tähän mennessä track record näyttää seuraavalta: surkeasti epäonnistunut ”friends with benefits” -kuvio, hieman paremmin onnistunut ”friends with benefits” -kuvio, fyysisesti intohimoinen mutta älyllisesti tylsistyttävä puumailusuhde, järkälemäisen suuri yksipuolinen ihastus mieheen jota kuvittelin elämäni mieheksi, öinen sniikkaaminen itseäni reilusti vanhemman miehen hotellihuoneeseen, öinen siikkaaminen oman ikäiseni varatun miehen hotellihuoneeseen, öinen sniikkaaminen omaan hotellihuoneeseen jossa ei tapahtunut mitään humalatilan takia, 24h-Alepan kassajonosta kotiin raahattu nimettömäksi jäänyt mies, kahdet Tinder-treffit, jatkoilta pokattu harrastuskaveri, uudelleen lämmitelty ”friends with benfits” -kuvio ja tuloksettomia booty calleja.

Sitä elämäni miestä odotellessa ajattelin kirjoittaa itseni ja toivottavasti jonkun muunkin ratoksi raivokkaan rehellisiä pohdintoja seksistä, suhteista ja siitä, miksi ihmeessä rakastuminen on niin hervottoman vaikeaa. Tervetuloa mukaan.

Suhteet Seksi Ajattelin tänään