Pop or Soda?
Työni Bartlettilla koostuu lähes täysin asiakaspalvelutyöstä. Päivän aikana saa nähdä monenlaista naamaa ja kenkäparia, etenkin kun on kyse yhtä valtavasta sulatusuunista kuin Yhdysvallat. Vaikka Dellssiä voi pitää konservatiivisena, valkoisena flipflop/T-paitaihmisten kokoontumispaikkana, puhumattakaan koko Wisconsinin osavaltiosta, on alueella myös muita etnisiä ryhmiä, joista suurimmat näistä ovat intialaiset sekä meksikolaiset. He tulevat yleensä aina isoina ryhminä katsomaan showta, kun mukaan on otettu koko perhe vauvasta vaariin. Kulttuurien kirjo on todella ihana huomata, mutta myös toisinaan tuo oman haasteensa työtä tehdessä.
Yleisiä ongelmia, mitä on tullut huomattua ovat joidenkin sanojen ja aksenttien ymmärtäminen sekä ylipäätään kulttuurierot. Nykyinen kouluni on sinällään valmistanut tällaiseen asioimiseen, sillä olen tottunut eri tasoiseen englantiin, mutta ei sekään aina riitä. Hauska on huomata, että southern accents, kuten ihmiset Georgiasta tai vaikka South Carolinasta tuottavat enemmän vaikeuksia ymmärryksessä kuin esim. intialaisten puhe. Etelän miehet puhuvat niiiin leveästi ja mungertaen, että kerrankin nauroin vain asiakkaan vitsille – tai oletan sen olleen vitsi – kun hän meni kaupan ohi show sitelle. Yleensä muutenkin mottonani on toiminut ”When in doubt, just laugh and hope it’s a joke”. Myös eräs ticket seller kertoi, että kerran erään miehen vaimo oli joutunut ”kääntämään” miehensä puheen, sillä hänen Georgian aksenttinsa oli ollut niin paha, että siitä ei voinut vaan saada selvää! Ei jenkitkään aina ymmärrä toisiaan!
Tietyt sanat asioille vaihtelevat myös alueittain. Esimerkkeinä voisi käyttää sanaa ’pop’. Jos asiakas kysyy ”do you have pop?”, niin silloin on kyse limpparista (=soda). Toinen on ’sucker’ eli tikkari, sillä lollipopilla tarkoitetaan niitä isoja karkkikaupasta saatavia tikkareita. Myös ’concessions’ mietitytti aluksi (snack bar on niin paljon helpompi sanoa) sekä ’off!’, joka olikin suomalaisille tuttu, oma, ihana hyönteismyrkky! Kyllä, Dellssissäkin käytetään ”ohvia!”
Monesti yllä mainituista tulee eniten alkukankeutta asiakkaiden kanssa, sillä ei vaan koskaan osaisi yhdistää sanaa oikeaan merkitykseen. Onneksi asiakkaat yleensä huomaavat immigrantin hädässä ja käyttävät jotain uutta sanaa. Dorthy on myös ollut todella ihana ja selittänyt minulle sanojen merkityksiä ennen kuin ne edes tulevat esille. (Tänäänkin opin, että cowslip tarkoittaa ärsyttäviä pyörteitä tukassa. ….Saatan myös muistaa sanan väärin.).
Välillä hankaluuksia aiheuttaa vaan nopeasti puhuminen ja siitä johtuvat lipsautukset. Etenkin ’s’ ja ’sh’ sekä ’t’ ja ’d’ vaihtavat helposti paikkaa, ja tuloksena on esim. instead of saying ”There’s a snack bar down there” you come up with ”There’s a smackdown down dere”. Oon tosi onnellinen, että sanoin tuon vaan Krisselle enkä asiakkaalle. ”Shit in the shade” on myös yleinen nolouden huipentuma, kun samaa lausetta toistaa niin usein päivän aikana.
Sitten toinen osa-alue. Vaikka toisin voisi kuvitella, niin jenkitkään eivät tykkää tungettelevista myyjistä, eikä small talk maistu aivan jokaiselle. Pyrimme aina tervehtimään useimpia asiakkaita, jotka menevät shopin ohi. Tällöin asiakkaat tiedostavat meidät ja saattavat jäädä palloilemaan tai tulla takaisin shoppailemaan show’n jälkeen. Joidenkin kanssa heitetään perus ’how are you’t ja saatetaan myös kysellä ovatko ensimmäistä kertaa katsomassa show’ta jne. Läppää on aina myös hauska heittää ja useimmiten asiakkaat lähtevät kunnolla mukaan, mikä piristää mieltä. Toisinaan asiakkaat kyselevät mistä päin olen ja olenko pitänyt Jenkeistä, mutta voin mainita että yksi jopa luuli, että olen britti ja toinen, että olenkotoisin Wisconsinista! Ne oli hienoja hetkiä ne. Mutta sitten tietty tulee nainen joka kysyy heti, että mistä olen kotoisin, vaikka sanoin yhden lauseen ”That’s a one dollar even.” Se ei ollut niin hieno hetki.
Viime viikkoina on alkanut huomata, kuinka paljon luontevampaa on mennä kyselemään, tarvitsevatko asiakkaat apua tai että jos tarvitsette muita kokoja niin voidaan antaa niitä shopin sisältä. Hauskempaa myös jutustellakin siinä samalla eikä enää pelkää sitä, että taas sieltä tulee joku joka tarvitsee palvelua enkä osaa sitä antaa luontevasti. Välillä kuitenkin haluisin vieläkin eniten karttaa ihmisiä, jotka tarvitsevat isoja isoja kokoja, etenkin kun 2XL-koot ovat ainakin sweatshirteistä kaikki loppuneet, mutta tälle asialle nyt ei voi mitään. Useimmiten myös tietyt värit ovat myyty loppuun, mutta sillon annetaan muita vaihtoehtoja ja yritetään ehdottaa muita malleja. Ehkä siinä on se seuraava aste, että uskaltaisin käyttäytyä niin, että asiakas kiinnostuisi paremmin tuotteista ilman, että olen liian päällekäyvä.
But everything has really been good here, and most of the customers are just wonderful (okei no ei aina). Jään muistamaan etenkin yhden pikkupojan, joka kävi show’ssa mummonsa kanssa. Poika oli isoin show’n Aqua the Clown -fani ja omisti varmaan jo tusinan sellaista paitaa, joten kun halusi uuden, tuli hän kysymään multa ehkä innotunein ilme naamallaan: ”Is Aqua your favourite part of the show too? Do you remember when he did this?”. Sitten se vaan jatkoi hehkuttamista ja mummo vaan nauroi vieressä. I just wanted to rob him, coz he was the cutest! Ihmiset tekevät töistä usein parempaa :) But this is all for now!
Love,
Minna