Keskiviikkona oli vaparivuorossa Milwaukeen Summerfest. Kyseinen tapahtuma kestää vaivaiset 11 päivää ja on tituleerattu maailman suurimmaksi festariksi Guinness World Recordsien mukaan. Lähdettiin sinne alunperin 6 hengen porukalla ja lopuksi kaksi meidän jenkkikaveria liittyivät seuraan parin mutkan kautta. Matkaan meni noin 4 tuntia, vaikka 2,5 h olisi hyvin kerennyt Dellssistä, mutta päädyttiin pyörimään jonnekin Brookefieldiin etsimään huoltsikkaa. Ei ollut helppo tehtävä, sillä kuski ja apukuskit päättivät tehdä vähän sightseeingkia kymmenessä eri pihassa. Noh, huoltsikka ja ATM sekä Starbucks löytyi ja päästiin jatkamaan matkaa Milwaukeehen.

Paikan päällä parkkeeraus yms. onnistui melko helposti. Festival parking oli alueen vieressä ja hinnaltaan $15. Festareille meillä ei ollut etukäteen ostettuja lippuja, mutta mukana oli kasa Mountain Dew tölkkejä joilla pääsi klo 12-15 välillä ILMAISEKSI sisään. Alunperinkin General Admission ticket olisi maksanut vaivaiset $17, mikä suomalaisena tuntuu aivan naurettavalta summalta, sillä A) festarithan on ökykalliita ja B) lipulla pääsit kuuntelemaan MGMT:tä, Alex Clarea, Cody Simpsonia, LeAnn Rimes ja mitä kaikkea muuta. Ei siis mikään paskadiili. Illan pääesiintyjään joutui kumminkin ostamaan erikseen liput, mitkä olivat noin 40-67 taalaa, mutta hintaan kuului myös lämppärit.

Festarialue oli enemmän kaupunkifestarityylinen, suoraan sataman vieressä ja mittaahan lavojen välillä oli paljon. Alueelta löytyi miljoonia eri ruokamestoja, korukrääsäkauppoja, tatuointipaikkoja sekä myös Skyglider, mikä meni melko lailla koko festarin halki ihmisten yllä. En ehtinyt kokeilee tosin. Aika samanlaista valikoimaa kuin Suomessa tuolta osin, mutta ilmapiiri oli kyllä täysin erilainen (festarikansaa lapsesta vaariin) sekä koko festarialueella sai kulkea alkoholijuoma käsissä (jessss, more of this). En nähnyt myöskään samanlaista örvellystä kuin Suomessa, mutta pilven pystyi kyllä haistamaan useassa paikassa (jenkit kun tykkäävät poltella).

Esiintyjistä käytiin ensimmäiseksi katsomassa Ryan Beattya sekä piskuista Cody Simpsonia! Sillä pojalla oli kyllä faneja (niin kuin minä from now on <3) ja tanssimooveja vaikka kymmenelle poikabändille. Poika veti ainakin 1-1,5h ja ihan kelpo show olikin kyseessä. Pretty Brown Eyes, iYiYi sekä Summer Shade tulivat ainakin, mutta muita en sitten muistakkaan. Paljon se poika jaksoi kyllä vaatteitaan vaihtaa sekä hiuksiaan haroa, josta seurasi paljon kiljumista. 

Cody oli kumminkin vasta lämmittelyä, sillä illan kohokohta oli ehdottomasti illan pääesiintyjä, kantrin kärkimiehiin kuuluva Luke Bryan. Aluksi ei ollut aikeissa ostaa lippuja keikalle, sillä ajateltiin kuunnella keikkaa jostain viereiseltä ruoholäntyltä. Marcus Amphitheater oli kuitenkin aidattu sen verran hyvin, että ilman lippuja keikkaa ei olisi mitenkään kuullut, joten lähdettiin scalper hunttiin. Pari epämääräistä miekkosta pyörikin alueen lähellä ja saatiin ostettua vähän ylihintaiset liput. Kolme meistä maksoi $66 omistaan ja kaksi $80. But it was worth every penny. 

Luke Bryan <3

Luke Bryan veti mielettömän shown. Keikka kesti 1,5h ja kuultiin ihanuuksia, kuten Country Girl, Too Damn Young ja Rain is a Good Thing. Oli upea fiilis, kun katsomo oli tupaten täynnä ja jengi tanssi biisien mukana. Lukesta huokuu naistenmies viba ja mies näyttikin hyvältä valkoisessa T-paidassaan ja farkuissaan tehden pieniä tanssiliikkeitä musiikin tahtiin. Miehet joivat myös Milleriä keikalla, tekivät baseball liikkeitä sekä lopuksi Luke avasi myös kaljatölkkejä hampaillaan ja heitti niitä katsomoon. Keikalla kuultiin myös covereita, sillä Luke piti hauskaa laulaen Bruno Marsin Locked Out of Heavenia, Metallican Enter Sandmania ja mitä kaikkea muuta yhdessä lämppäreinä toimineiden Thompson Squaren ja Florida Georgia Linen kanssa. Ensimmäisen oma keikkakin nähtiin aiemmin, mutta valitettavasti missattiin FGL. Next time then!!

Päivästä jäi upea fiilis, väsynyt kroppa ja tinnittävät korvat, mutta suosittelen Summerfestejä kyllä kaikille. Sekä etenkin Luke Bryania. Se mies on jumala. Amen.

Watching Cody Simpson. Tukka lennokkaasti festarituulella.

Miller Lite and smileys on the knees. Tunnelma oli estoton!

Epämääräistä programmii. Missattiin ihana Alex Clare ja MGMT, mutta huomaa alakulman Luke Bryan. 

Näihin kuviin ja sanoihin lopetan tän postauksen ja alan valmistella seuraavaa, jonka postaan hyvällä tuurilla jopa tämän kuun puolella. Toivossa on hyvä elää, mutta Lukee voi onneksi kuunnella joka päivä (with Spotify Premium).

Love,
Minna