Ihana, sekava Albania

 

Lämpimiä terveisiä Albaniasta, Kamezista, pienestä kaupunginosasta kahdeksan kilometriä Tiranasta.

Ympärillä on vuoria, suloisesti aseteltuja, värikkäitä taloja, jotka näyttävät siltä että joku olisi viskonut ne sattumanvaraisesti siihen missä talot seisovat. Lämmintä on ollut joka päivä 30 astetta, mutta se ei ole tuntunut liian kuumalta. Olen polttanut itselleni vahingossa kamalat rusketusraidat.

Albania on aivan ihana. Mutta jotenkin niin sekava, että en saa täällä mistään kiinni. En ymmärrä miten tämä yhteiskunta toimii ja miten ihmiset täällä edes pysyvät hengissä. ”Tänään syödään ja pidetään hauskaa, huomisesta ei kukaan tiedä” tuntuu olevan tämän maan motto. Tuntuu siltä että ihmiset eivät piittaa mistään; liikennesääntöjä ei noudateta ja elämässä eletään vain juuri tätä hetkeä, sen kummemmin huomisesta huolehtimatta.

Meidän loma on ollut täynnä aurinkoa, todella ystävällisiä ihmisiä ja ihania kohtaamisia. Ollaan istuttu iltoja sukulaisten kanssa, syöty ja juhlittu, pidetty hauskaa. Olen nähnyt, missä puolisoni on kasvanut ja minusta tuntuu että nyt ymmärrän häntä pikkuisen paremmin.

Olen nähnyt järjettömän suurta epäoikeudenmukaisuutta ja köyhyyttä. Sitä että yhtenä iltana katetaan pöytä koreaksi ja kutsutaan koko suku syömään, seuraavana päivänä ei ole mitään mitä syödä. Olen nähnyt teiden varsilla kerjääviä naisia, ihmisiä, joilla ei ole hampaita vaikka eivät ole edes vanhoja. Olen nähnyt miten masennus saa kasvot ilmeettömiksi ja Saksasta palautettu poika kertoo, miten kotona vaan tapellaan ja vanhemmat huutaa kun ei ole rahaa ruokaan.

Mieheni sanoo, että rahan puute tekee elämästä helvettiä.

Yksi nainen istuu tien varrella hieman maitopurkkia suurempi vauva sylissään. Vauva on niin pieni etten ymmärrä miten niin pieni vauva voi olla edes hengissä. Tekisi mieli nostaa tili tyhjäksi ja antaa naiselle kaikki rahat. Onhan omassakin elämässä oikeasti suuria murheita ja huolia, mutta ainakaan minun ei tarvitse miettiä mistä lapseni saa ruokaa.

Albaniasta on paljon kirjoitettavaa ja kirjoitan heti kun saan ajatukseni aseteltua.

Kommentit (2)
  1. Hui kuinka karua tuo köyhyys. Odotan innolla lisää kuulumisia sieltä 🙂

    1. Niinpä! Täällä suurinpiirtein jokainen haluaa täältä pois. Ja tuntuu niin hirveältä että ite ei paljon voi auttaa. Tietysti välillä pystyy lähettää rahaa, mut se ei sitä tilannetta täällä paranna. Parasta olis että ihmiset täällä löytäis kunnollista työtä ja sais siitä palkkaa, millä pystyy elää enemmän ku viikon. 🙁

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *