” Mutta kun Afra oli surullinen, minun maailmani oli synkkä. En mahtanut sille mitään. Afra oli minua voimakkaampi. Hän itki kuin lapsi, nauroi kuin helisevät kellot, ja hänen hymynsä oli kauniimpi kuin kenenkään toisen. Hän pystyi väittelemään tuntikausia yhteen menoon. Afra rakasti, hän vihasi, ja hän hengitti maailmaa kuin se olisi ruusu. Sen vuoksi minä […]

Hei!   Onko siellä enää ketään? Kuinka monta kertaa olen näpytellyt postauksen äkillisessä kirjoitusvimmassa ja sen jälkeen unohtanut blogin olemassaolon kuukausiksi ja kirjoittanut lähinnä gradua, esseitä ja päiväkirjaa. Mutta yhteen johtopäätökseen olen päätynyt: minulla on pakko olla joku paikka, minne kirjoittaa. Kirjoittaminen on tapa asettaa sotkuisia ajatuksia järjestykseen ja hahmottaa mennyttä sekä tulevaa. Se on […]

  Täällä taas, edellisen blogipostauksen olen kirjoittanut reilusti yli vuosi sitten. Mitä on ehtinyt tapahtua vuodessa? Hurjan paljon asioita. On ollut koronaa, koronaa, koronaa ja vielä kerran koronaa ja vuosi on oikeastaan mennyt aika lailla kotona, sosiaalisia kontakteja vältellen. Minun introverttiluonteeni on toisaalta nauttinut sellaisesta, että saa luvan kanssa kyhjöttää kotona ja kuluttaa sohvaan takapuolen […]

  Lämpimiä terveisiä Albaniasta, Kamezista, pienestä kaupunginosasta kahdeksan kilometriä Tiranasta. Ympärillä on vuoria, suloisesti aseteltuja, värikkäitä taloja, jotka näyttävät siltä että joku olisi viskonut ne sattumanvaraisesti siihen missä talot seisovat. Lämmintä on ollut joka päivä 30 astetta, mutta se ei ole tuntunut liian kuumalta. Olen polttanut itselleni vahingossa kamalat rusketusraidat. Albania on aivan ihana. Mutta […]

”He kysyivät sitä minultakin. Milloin maahanmuuttajien laiskottelu loppuu, milloin loppuu sosiaalijärjestelmään kuseminen, milloin tuo vastenmielinen makoilu ja naisten härnääminen. Toki ymmärrän, etteivät kaikki ole samanlaisia, esimerkiksi sinä, sinä olet poikkeus ja tuollaisia me ottaisimme tänne varmasti lisääkin, mutta suurin osa. Ja minä sanoin, että tuollaisten ihmisten takia tämä maailma on alkanut sairastaa. Se yskii taukoamatta, […]

Kun on oikein väsynyt, kaikki tuntuu pyörivän sumun ja tahmeuden ympärillä. Ei jaksa oikein innostua mistään ja arki koko paketissaan tuntuu hirveältä ja raskaalta. Kun en saa nukkua, muutun aivan toisenlaiseksi ihmiseksi. Minusta tulee äkäinen, kylmä, kateellinen ja katkera akka, enkä todellakaan jaksa ajatella mistään tai kenestäkään mitään positiivista. Minun on vaikea jaksaa väsynyttä itseäni […]

Pelkään

Oon huomannut, että olen ihmisenä sellainen joka nauttii rutiineista ja siitä, että tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Minulla täytyy olla raamit ja suunta, jotta pysyn järjissäni. En siis oikein osaa elää sellaista elämää jossa en tiedä mitä teen ja missä olen viikkoa pidemmälle. Tämä on oikeasti aika rasittavaa, koska haluaisin olla enemmän sellainen ihminen joka elää […]

Perhekerhossa saatiin tehtäväksi askarrella aarrekartta. Mun aarrekarttaan eksyi paljon vihreää, kirjoja, hymyileviä ihmisiä, ruokaa ja muun muassa teksti ”tervetuloa brunssille”.  Mä haaveilen siitä että jonain päivänä meidän omassa kodissa on suuri keittiö ja niin iso keittiön pöytä että sen ympärille mahtuu kerralla ainakin tusina ihmistä. Että meillä olisi koti jonne jokainen olisi tervetullut; niin kaverit, […]

  Syyskuun alussa pakataan matkalaukut ja lennetään Albaniaan kolmeksi viikoksi! En ole käynyt aikoihin ulkomailla ja mieskin pääsee kotimaahansa ensimmäistä kertaa sen jälkeen kun on Suomeen tullut. Minä saan nähdä vihdoin ja viimein puolison kotimaan ja miehen perhe tapaa ensimmäistä kertaa meidän tytön. Odotan jonkinlaista kulttuurishokkia ja kiireetöntä lomaa, torilta ostettuja tuoreita hedelmiä ja lämpöä. […]