Me lähdetään Albaniaan!

 

Syyskuun alussa pakataan matkalaukut ja lennetään Albaniaan kolmeksi viikoksi! En ole käynyt aikoihin ulkomailla ja mieskin pääsee kotimaahansa ensimmäistä kertaa sen jälkeen kun on Suomeen tullut. Minä saan nähdä vihdoin ja viimein puolison kotimaan ja miehen perhe tapaa ensimmäistä kertaa meidän tytön. Odotan jonkinlaista kulttuurishokkia ja kiireetöntä lomaa, torilta ostettuja tuoreita hedelmiä ja lämpöä. Lämpöä, sitä totisesti riittää!

Tietysti jännittää, miten lentomatka menee tytön kanssa, mutta ajattelin varata kanssamatkustajille korvatulppia ja toivoa että muut matkustajat ymmärtävät että lapsi on lapsi. Onneksi lennot eivät kestä neljää tuntia kauempaa. Ja toivon että tyttö keskittyy katselemaan yläilmoista haituvapilviä ja nukkumaan koneen huimassa. Lentokoneen ääni on muuten hirveän rauhoittavaa.

Olen niin iloinen että mies pääsee pitkästä aikaa kotiin! Ja että meillä on mahdollisuus näyttää tytölle sitä elämää, mitä toisessa mummulassa meren takana eletään. Meillä ei ole sen kummempia suunnitelmia. Mennään miehen perheen luokse ja ehkä miehen kanssa mennään sitten muutamaksi yöksi Tiranan lähellä olevaan merenrantakaupunkiin.

En malta odottaa! Ymmärrän varmasti entistä enemmän  puolisoa sen jälkeen kun oon nähnyt, millaisessa ympäristössä hän on kasvanut ja elänyt. Yritän myös opetella albaniaa niin että hallitsisin edes alkeet ja voisin edes jollain tasolla osallistua keskusteluun ja ymmärtää ympärillä olevaa.

Onko kukaan käynyt Tiranassa? Missä kannattaa käydä, mitä kokea? Itse haluaisin käydä moskeijassa, mutta miestä uskonto kiinnostaa niin paljon että se ilmoitti ettei todellakaan lähde moskeijaan.

En malta odottaa! :)