Mieli ja kroppa kuntoon

Heippa!

Yksi ilta selässä napsahti ja selkä oli niin kipeä että liikkuminen sattui ja vauvan kantaminen oli tuskaa. Onneksi sain seuraavalle päivälle ajan jäsenkorjaajalle. Kun oma kroppa pistää vastaan, sitä huomaa miten tärkeää olisi pitää siitä huolta! Mietin että miten ihmeessä vauvan hoitaminen ja arki ylipäätään onnistuisi jos kroppa reistailisi ja kärsisi esimerkiksi kroonisesta kivusta. Kalevalainen jäsenkorjaaja sanoi että mun koko lantio oli väärässä asennossa ja totesi, että jokaisen synnyttäneen naisen pitäisi käydä jäsenkorjaajalla, sillä synnytys on aika rankka koetus kropalle.

Synnytyksen jälkeen omasta itsestä huolehtiminen on jäänyt erittäin vähiin. Kun vauva nukkuu huonosti ja itse on kuolemanväsynyt, ei oikeasti jaksa jumpata tai kokata kovin ravitsevaa ruokaa. On paljon helpompaa juoda väsymykseensä litroittain kahvia ja syödä nälkäänsä suklaata. Meidän Empsu on ollut muutenkin sellainen tapaus joka ei viihdy itsekseen ja ensimmäiset kuukaudet istui sylissä, joten ehdin päivällä lämmittää jonkun einespitsan mikrossa ja syödä sen. Vauva ei myöskään ole päivällä nukkunut ensimmäisten kuukausien aikana koskaan pitkiä päiväunia, joten ruoan laittaminen oli aika mahdotonta.

Meidän taloyhtiössä on pieni kuntosali joten mahdollisuus liikkumiselle kyllä on. Käyn joka päivä kävelylenkillä Empsun päiväunien aikaan, joten hyötyliikuntaa tulee kyllä ihan mukavasti.

Sitten kun Empsu vielä vähän kasvaa, haluaisin mennä tanssitunneille. Tanssiminen on ihanaa, vapauttavaa ja saa niin hyvän fiiliksen. Haaveissa on myös jatkaa joogaa.

Miltä kroppa nyt tuntuu 8 kuukauden jälkeen synnytyksestä? Löysältä, mutta omalta. Raskauskiloja mulle ei jäänyt, vaan ylimääräisestä saa syyttää sitä että herkut maistuu vähän turhankin hyvin. Mun kroppa on tehnyt ihan valtavan työn: se kantoi ja oli kasvualusta pienelle ihmiselle, se synnytti ja jaksoi yöllä valvomisen ja jaksaa edelleen. Mä oon oman kroppani kanssa sinut, sillä mulle ulkoista olemusta tärkeämpää on keskittyä siihen että oon mukava ihminen. Tarkoitan siis että mulle ei ulkonäöllä ole ihan hirveästi mitään merkitystä. Toki oma fiilis on parempi kun elämäntavat on terveelliset, mutta en halua tuijottaa vaakaa tai peiliä liiaksi. Joku viisas sanoikin, että ulkonäkö on asia jonka kaikki ihmiset menettävät mutta sisäinen kauneus ei rypisty.

Nyt olisi kuitenkin aika aloittaa liikkuminen ja terveellisesti syöminen ihan senkin vuoksi että terveellisistä elämäntavoista saisi lisää virtaa arkeen. Olen välillä ihan kuolemanväsynyt, mikä johtuu huonosti nukutuista öistä. Mutta sitä väsynyttä olotilaa ei ainakaan yhtään piristä noutokebab tai iso karkkipussi.

Eli elämäntapojen muutos, täältä tullaan! Tavat on muutettava pikkuhiljaa asteittain, kerralla huonojen tapojen itseltään kieltäminen ei aiheuta muuta kuin vitutusta .

Haluan nähdä itseni taas iloisena ja energisenä, en väsyneenä ja ilottomana. Tavoitteeni tälle projektille ovat seuraavat:

1. Käyn joka päivä vaunulenkille Emilen päikkäriaikaan. ( tää on helppo koska toteutuu jo nyt, rakastan vaunulenkkejä ja sitä että voin kuunnella äänikirjaa )

2. Herkkupäivä kerran viikossa ( tää on oikeesti paha. Mulla on huono tapa ahmia energiaa herkuista… )

3. Lihaskuntoa kolme kertaa viikossa

4. Venyttelyä joka ilta.

5. Terveellinen ruokavalio ( täällä hetkellä ruokavalio kostuu pizzasta, kebabista, kahvista ja jogurtista…)

Ja yritän kirjoittaa tästä projektista tänne blogin puolelle viikoittain! 😊 tällä hetkellä vauva on taas pitänyt nii  kiireisenä ettei aikaa ole ollut kirjoittaa. Mutta jospa tää tästä vähitellen alkais helpottaa!

hyvinvointi liikunta vanhemmuus hyva-olo
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *