Miten huonosti nukkuvan vauvan kanssa selviää?

Kun on oikein väsynyt, kaikki tuntuu pyörivän sumun ja tahmeuden ympärillä. Ei jaksa oikein innostua mistään ja arki koko paketissaan tuntuu hirveältä ja raskaalta. Kun en saa nukkua, muutun aivan toisenlaiseksi ihmiseksi. Minusta tulee äkäinen, kylmä, kateellinen ja katkera akka, enkä todellakaan jaksa ajatella mistään tai kenestäkään mitään positiivista. Minun on vaikea jaksaa väsynyttä itseäni ja väsyneenä olo on hyvin samanlainen kuin silloin aikoinaan, kun rintakehää puristi ja painoi musta möykky, masennus.

Silloin kun on oikein väsynyt, pienetkin asiat itkettävät ja ärsyttävät mielettömän paljon. Sitten omaa kiukustumista seuraa hirveä syyllisyys: taas hermostuin vaikka lupasin viimeksi etten ikinä hermostu turhaan.

Olen taistellut nyt 9,5 kuukautta vauvan huonojen öiden aiheuttamaa väsymystä vastaan. Välillä olen ollut niin väsynyt, että olen toivonut, että vaikkapa auto ajaisi päälle ja joutuisin sairaalaan. Välillä olen ajatellut, ettei minusta ole tähän, ei minusta ole äidiksi eikä lapseni ansaitse näin huonoa äitiä. Väsyneenä oma ajatusmaailma vääristyy ja todellisuus näyttää hirveän synkältä.

Ihan alusta asti tyttö on nukkunut huonosti.  En oikeastaan muista juuri mitään alkuajoista, muistan vain että arki silloin oli oikeasti aika kamalaa. Ei todellakaan sellaista hennon vaaleanpunaista vauvakuplaa, vaan oikeasti tosi raskasta. Ensimmäisinä kuukausinaan kun vauvalla ei ollut minkäänlaista rytmiä, hän saattoi valvoa aamuviiteen. Saatoin edelleen nukuttaa vauvaa kun mies heräsi aamulla töihin enkä itse ollut nukkunut silmänräpäystäkään. Yöt olivat pitkiä, läpitunkemattoman pimeitä vuoden pimeimpään aikaan ja hirveän yksinäisiä. Kiikutin vauvaa rattaissa ja katsoin samalla Netflixiä, silmiä särki ja itketti. Kuuntelin yhtä Spotifyn kehtolaululistaa niin monta kertaa että lempeät melodiat alkoivat vain ärsyttää. Pompin jumppapallon päällä vauva sylissä, imetin ja imetin. Olin kuullut kaikkialta, että vauvat vaan nukkuvat ja etukäteen ajatellut, että jos vauva yöllä heräilee niin onneksi se nukkuu pitkiä päiväunia. Meidän tyttö ei todellakaan nukkunut pitkiä päiväunia, hän saattoi nukkua puoli tuntia ja herätä sitten. Ja usein vauva rauhoittui nukkumaan vaan liikkuvissa vaunuissa, joten itse en pystynyt levähtämään silloin kun vauva nukkui. Toisaalta se, että vauvan kanssa pääsi ulos raittiiseen ilmaan, auttoi jaksamaan ja paransi omaa fiilistä.

Minua auttoi se yksinkertainen asia, kuin tilanteen hyväksyminen. Minulla oli kamala olo silloin kun koko ajan mietin unta ja nukkumista ja sitä, miten väsynyt olin. Stressasin öitä ja liian lyhyitä päiväunia. Mutta yritin ajatella, että tämä on väliaikaista ja vauva oppii varmasti joskus nukkumaan. Yritin luoda päiviin mukavia hetkiä ja puhua avoimesti siitä, että aina vauva-arki ei ole helppoa ja ihanaa. Minua auttoi myös se, että mies otti heräämisvastuun viikonlopuiksi ja sain nukkua kaksi yötä viikossa ilman heräämisiä. Ihan vauvan ensimmäisinä kuukausina nukuin illasta kolmisen tuntia ja mies hoiti vauvaa. Jaksoin päivät sen ajatuksen voimalla, että illalla saisin nukkua kolme tuntia. On ihan hullua, miten kolme tuntia keskeyttämätöntä unta voikaan tuntua luksukselta!

Minut pelasti myös ekavauvaryhmä, joka alkoi kun tyttö oli viiden kuukauden ikäinen. Kaksi kertaa viikossa menimme kolmeksi tunniksi tytön kanssa kerhoon, jossa sain tavata muita äitejä, jutella ja vain olla. Kerhopäivät olivat viikon kohokohtia ja olin aina kerhopäivinä hyvällä tuulella ja iloinen. Oli ihanaa päästä kotoa johonkin ja jutella muiden kanssa, jotka olivat samassa elämäntilanteessa.

Nyt saan voimaa siitä, että ehdin vauvan päiväunien aikaan vähän kirjoittaa ja juoda kahvia rauhassa. Kuuntelen päivällä äänikirjoja, aamuisin aamulypsyä ja katson lempisarjaani samalla kun tyttö leikkii. Yritän joka päivä lähteä lenkille tytön kanssa, sillä ulkoilmalla ja luonnolla on hirveän korjaava vaikutus. Tarvitsen myös omaa aikaa, jolloin käyn kirjastossa lukemassa uusimmat lehdet tai sitten jumppaan.

Miten meillä nukutaan tällä hetkellä? Juuri nyt huonosti hampaiden takia, mutta noin kuukauden ajan tyttö on nukkunut hyvin. Käytimme tyttöä hierojalla ja sen jälkeen tyttö on nukkunut paljon paremmin ja minä olen saanut osan elämästä takaisin. Aikaisemmin nukuttamiseen on saattanut mennä useampi tunti ja olen ollut niin väsynyt, että olen mennyt heti nukkumaan kun tyttö on nukahtanut yöunille. Nyt olemme siinä tilanteessa että aikaisempi jumppapallon päällä pomppiminen nukuttamiskeinona on vaihtunut siihen, että tyttö nukahtaa illalla syliini kun laulan unilaulua ja silittelen. Tai sitten kannan illalla tytön omaan sänkyyn ja hyräilen ja silittelen, että tyttö nukahtaa. Silloin kun selkää särki jokailtaisesta jumppapallolla pomppimisesta, en olisi uskonut, että joskus tytön nukuttaminen voisi olla helppoa ja illan paras hetki. Mikään ei ole ihanampaa kuin se, että tyttö tulee syliin, painaa päänsä rintaani vasten ja nukahtaa siihen. Ja minulla on iltaisin aikaa lukea ja kirjoittaa! Se on ihanaa! Jaksoin syödä terveellisesti ja liikkua.

Nyt viikon ajan tyttö on taas heräillyt tunnin välein yöllä, syynä lienee hampaat. Olen ollut jälleen väsynyt, kiukkuinen ja ärtynyt ja arki on tuntunut raskaalta. Muistin taas miltä väsymys tuntuu. Mutta onneksi väsymys jossain vaiheessa helpottaa.

Välillä olen ollut hiukkasen katkera siitä, että meillä vauva-aika on ollut niin haastavaa. Mutta ajattelen niin, että ehkä kaikilla valvotuilla öillä ja haasteilla on ollut oma tarkoituksensa. Suhde tyttöön on kasvanut todella tiiviiksi ja rakkaus lasta kohtaan on hirveän suurta. Sitä osaa nauttia äärimmäisen paljon siitä, että tyttö on tyytyväinen ja kikattaa. Osaa olla aika pienestä kiitollinen. On ihanaa huomata, että väsymyksestä huolimatta olen tytölle kuitenkin hirveän tärkeä. Väsyneenä sitä pitää itseään hirveän huonona äitinä ja ihmisenä, mutta tyttö kyllä kertoo, etteivät ajatukseni ole totta. Mikään ei ole korjaavampaa kuin se, että lapsen kädet ojentuvat minua kohti ja tyttö tulee halaamaan.

Teille kaikille, jotka valvotte lasten kanssa, iso ja lämmin halaus. Kyllä se helpottaa! Väsymyksestä ja sen aiheuttamista mustistakin ajatuksista ja tunteista pitäisi pystyä puhumaan avoimemmin. Saa sanoa, että nyt ei jaksa ja hakea apua <3

Miten te olette selvinneet väsymyksestä? Kertokaa parhaat vinkit kommenttiboksissa!