Onni on keittiö täynnä perhettä

Perhekerhossa saatiin tehtäväksi askarrella aarrekartta. Mun aarrekarttaan eksyi paljon vihreää, kirjoja, hymyileviä ihmisiä, ruokaa ja muun muassa teksti ”tervetuloa brunssille”. 

Mä haaveilen siitä että jonain päivänä meidän omassa kodissa on suuri keittiö ja niin iso keittiön pöytä että sen ympärille mahtuu kerralla ainakin tusina ihmistä. Että meillä olisi koti jonne jokainen olisi tervetullut; niin kaverit, sukulaiset kuin lapsienkin kaverit. Että meillä olisi yksi huone vieraille ja siellä puhtaat, raikkaudelta tuoksuvat petivaatteet. Että me saataisiin yökylään mahdollisimman usein tuttuja ja vaikka tuntemattomia.

Mun tulevaisuuden haaveet koskee pitkälti sitä, että mulla olis omaan perheeseen, niin lapsuudenkotiin kuin puolisonkin perheeseen hyvät ja lämpimät välit. Nyt tuntuu siltä että onni asuu kotona, sitä ei tarvitse edes hirveästi mitään, kunhan on hyvä olla kotona.

Haaveilen siitä että saataisiin keittiö täyteen perhettä sunnuntaiaamuisin, iloista puheensorinaa, pöytään vastapaistettua leipää ja paljon hedelmiä. Toivon että mun perheellä olisi tapa syödä yhdessä. Että ainakin kerran päivässä syötäisiin kiireettömästi, vaihdettaisiin samalla päivän kuulumiset. Ehdittäis siinä pöydän ääressä kohdata toisemme, nauraa ja haaveilla. Että me juteltais kepeitä asioita, mutta sitten aikuisten kesken puhuttais politiikasta ja maailmasta.

Oon innostunut kokeilemaan erilaisia reseptejä. Omaan keittiöön saa raikkaan tuulahduksen kun kokeilee erilaisia raaka-aineita ja tekee ruokaa, jonka nimi kuullostaa hyvältä. Ruoka on suuri nautinto ja myös tapa osoittaa toiselle välittämistä. Se että leipoo puolisolle kääretorttua tai on tehnyt ruoan valmiiksi kun puoliso tulee töistä, on yksi sanaton rakkaudenosoitus.

Puolison kotimaassa uuden vuoden vietto on todella tärkeää. Se on suuri juhla ja silloin kannetaan pöydät täyteen ruokaa ja keräännytään perheen kesken. Puoliso sanoi hymyssä suin, hieman haikeuttakin katseessa, että yhtenä päivänä vuodessa sai keskittyä juhlaan, eikä tarvinnut huolehtia huomisesta. Oli vain juhla, vuoden vaihtuminen, pöytä täynnä ruokaa ja sen ympärillä tärkeitä ihmisiä.

Vaikka Albaniassa elämä on vaikeaa kun ei aina tiedä mistä saa huomiseksi ruokaa, on niillä siellä yksi mielettömän suuri rikkaus, perhe. Kun perhe on niin tiivis ja pitää yhtä, ihmisen ei koskaan tarvitse olla yksin. Se on suurinta rikkautta.