Tag: Elämästä

Pelkään

Oon huomannut, että olen ihmisenä sellainen joka nauttii rutiineista ja siitä, että tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Minulla täytyy olla raamit ja suunta, jotta pysyn järjissäni. En siis oikein osaa elää sellaista elämää jossa en tiedä mitä teen ja missä olen viikkoa pidemmälle. Tämä on oikeasti aika rasittavaa, koska haluaisin olla enemmän sellainen ihminen joka elää […]

  Suviseurat ja valkoisten asuntovaunujen siistit rivit, hakkeen tuoksu ja juhlaportille sovitut kaveritreffit. Kohtaamisia, tuttuja ja ystäviä. Ihmismeri ja kohmeisin sormin syöty pizzanpala keskiyöllä, tyytyväinen raukeus kun aamuyön tunteina kömpii telttaan makupussiin ja silmät painuvat kiinni. Minun juureni ovat vanhoillislestadiolaisessa yhteisössä ja yhteisö oli osa elämääni yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Yhteisöstä irtaannuin koska yhteisön tarjoama […]

Moikka! Istun meidän kerrostalon pihalla kököttävällä kivellä, tyttö nukkuu vaunuissa äidin virkkaaman peiton alla sikeästi, tuuli humisee puissa, linnut kilpailevat siitä kuka saa äänensä parhaiten kuuluviin. Juuri tämä elämä mikä minulla on, on riittävän hyvää. Äitiyden täyttämää, välillä kepeää, toisinaan kipeää. Vuokrakolmio, äitiysloma ja keskeneräinen gradu. Puoliso, joka töihin lähdössä ja sieltä tullessa antaa poskelle […]