Uusi alku
Moikka!
Tervetuloa mun blogiin! Edellinen blogi löytyy täältä mutta onnistuin jotenkin sössimään tämän Lilyn uudistuksen kanssa enkä pääse kirjautumaan sinne. Siispä hyvä tilaisuus korkata uusi blogi.
Ensimmäinen teksti on aina se vaikein.
Olen Reetta, ikää on kertynyt kohta 26 vuotta. Arki kuluu kotona meidän 4 kuukauden ikäisen tytön kanssa ja on oikeastaan aika mukavaa. Yritän opetella olemaan äiti, selviytymään univajeesta ja niistä miljoonista kehitysvaiheista mitä vauva-arjen kuuluu. Mun täytyy varmaan kutsua itseäni sitten kotiäidiksi, vaikka olen kyllä kaukana pullantuoksuisesta äitihahmosta. Musta tuntuu että mä tuoksun jatkuvasti vauvan puklulle ja hielle – vauva-arjen rankkuus on kyllä yllättänyt! Univaje on myös saanut aivot käymään vähän hitaalla. Meidän tyttö on aivan hurmaava ja valloittava tapaus, niinkuin tietysti jokaisen äidin mielestä oma lapsi onkin. En oo siis täysin voinut välttää sellaiseen vauvakuplaan eksymistä vaikka vannoin ennen vauvan syntymää ettei musta ikinä tuu sellainen äiti joka ei osaa muusta puhua kuin soseista tai parhaista vaippamerkeistä. Äitiys on sellainen aihe josta haluan täällä blogissa kirjoittaa, myös niistä vaietuista puolista.
Oon naimisissa albanialaisen miehen kanssa eli meillä eletään kahden kulttuurin arkea. Joskus se aiheuttaa yhteentörmäyksiä mutta onhan se, että perheessä on kaksi kulttuuria, ihan älyttömän suuri rikkaus! Se, että on naimissa ihmisen kanssa, joka on aivan erilaisista lähtökohdista kun itse, on valtavan avartavaa ja silmiä avartavaa. Täällä blogissa tulen kirjoittamaan myös monikulttuurisesta parisuhteesta ja perheestä.
Opiskelen Lapin Yliopistossa valtio-oppia ja oon gradua vaille valmis yhteiskuntatieteiden maisteri. Yhteiskuntatieteilijänä oon hirveen kiinnostunut tietysti yhteiskunnasta ja maailmasta ja yliopisto on sytyttänyt mussa sellaisen tiedonjanon jota on vaikea sammuttaa. Rakastan syvällisiä keskusteluja ja voisin keskustella esimerkiksi terrorismin syistä ja uskonnoista koko yön. Ehkä blogiin eksyy myös ajatuksia maailmasta ja sen tilasta.
Oon elänyt reilut 20 vuotta vanhoillislestadiolaisessa yhteisössä. Se on mun tausta ja juuret. Yhteisöstä irtaannuin muutama vuosi sitten ja tarkastelen sitä nyt ulkopuolisen silmin. Mä haluan kirjottaa siitä, tai oikeastaan siitä miltä tuntuu rakentaa koko maailmankuvansa uusiksi irtaantumisen jälkeen ja opetella elämään elämää maailmassa, joka paikoitellen on hirveän pelottava ja vieras. Täällä tulen siis kirjoittamaan vanhoillislestadiolaisuudesta ja siitä irtaantumisesta. Kirjoitan siksi koska se on asia, joka on osa mua ja josta en ikinä pääse kokonaan irti, eikä tarvikaan päästä.
Mitähän vielä?
- Mä rakastan keskusteluja joten mielellään keskustelen teidän kanssa kommenttiboksissa!
Tervetuloa mukaan! :)
Xx Reetta