Raskaus, äitiysloma ja raha

Tätä aihetta oon miettiny toosi pitkään, jo paljon ennen kun tulin raskaaksi. Tiesin aina haluavani lapsia, mutta samalla tiesin, etten haluaisi luopua työstäni tai varsinkaan yrityksestäni. Kuulostaa nyt jotenkin tosi itsekkäältä ja oudolta ajattelumallilta. Aiemmin oon kirjottanutkin siitä kun luovuin yrityksestä haikein mielin, mutta se on ollut ehdottomasti yksi elämäni parhaimpia päätöksiä.

Saatoin ennen raskautta miettiä, että miten ihmeessä me selvitään raha-asioista jos tulisin raskaaksi. Tein myös suunnitelmia miten kävisin töissä ihan loppuun asti ja menisin heti töihin kun oon synnyttänyt. Ihan kamalaa jos olisin toiminut näin. Oon onnellinen, että olen voinut nauttia ja ”nauttia” raskaudesta kotona ja jos totta puhutaan, en todellakaan olisi ollut edes puolet ajasta työkuntoinen. Oon niin iloinen, että oon päässyt siitä ihan kamalasta oravanpyörästä irti ja nyt osaan tulevaisuudessakin hidastaa paljon aiemmin ja tiedän, ettei maailma romahda jos en saa samoja summia kuussa kuin ennen, se ei korvaa sitä mitä minulla on nyt. Pärjätään niin paljon vähemmälläkin ja ollaan varmasti 100x onnellisempia kuin sillon. En halua, että ikinä raha määrittelee elämääni tai minuuttani. Hyi.

Oon yrittäjäaikana maksanut onneksi melko korkeaa YEL -maksua, jonka mukaan äitiyspäiväraha minulle määräytyy ja oon siitä enemmän kuin kiitollinen itselleni. Muistan aina miten paljon mua ärsytti sen maksaminen, joka kuukausi monia satoja euroja ja sanoin monesti, että se on ehkä turhin mihin voin rahan työntää. Ihan loppuajasta taisin laskeakin sitä aika pieneksi, koska koin etten tule siitä koskaan hyötymään ja enhän mä koskaan kuitenkaan pääse eläkkeelle. Mutta kiitos joidenkin ylempien voimien, se äitiysraha lasketaan siltä ajalta kun maksoin vielä sitä suurempana ja minulle on turvattu äitiysloma, jonka aikana minun ei tarvitse tehdä töitä.

Muistan myös miten oon ollut vastaan kaikkea ”perinteinen äiti” -juttuja. Nyt koen, että olen ollut todella suppeakatseinen ja uskon, että ajatusmaailmani laajenee vielä paljon suuremmaksi kun saamme oman vauvamme tänne. En ole koskaan oikein tykännyt edes lapsista, varsinkaan niiden kovaäänisyydestä. Uskon kyllä, että tähän vaikuttaa se, ettei suvussamme ole lapsia ja en ole ollut niiden kanssa tekemisissä juurikaan. Omaa lastaan tietysti rakastaa yli kaiken ja tiedän moniakin, jotka eivät tykkää kuin siitä omastaan ja ei ole kiinnostunut lainkaan muiden lapsista, ymmärrän toki senkin.

Oon niin kiitollinen tästä raskaudesta ja vauvasta, etten voi sitä sanoin kuvailla. Tämä toi ja tuo varmasti lisää niin paljon ajattelemisen aihetta. En halua olla sellainen ajatuksieni kanssa mikä olin ennen. Olisinkohan koskaan osannut luovuttaa ja sanoa tekeväni liian paljon töitä? Mihinhän olisin joutunut? Olisinkohan koskaan oppinut olemaan vähän rennompi? Ihan puistattaa ajatella nyt.

Aion nauttia täysillä tulevasta kesästä ja kaikesta ajasta minkä saamme viettää yhdessä pikkuperheenä.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *