Scotties

8.10.2013 ninnijaminni

Viikko 2 -marssimurtumia ja suklaata

Maanantai

Tänään on Bank holiday. Tottakai on. Tänään Vitun Fletcherin piti soittaa nettipaikkaan ja irtisanoa nettinsä. Tänään ei ollu se päivä kun Fletcher tekisi sen. Mutta onneksi ei toki turhaan lähdetty netin toivossa keskustaan.. Luojan kiitos täällä on Costa Coffee (£2.65 large latte + ilmainen wifi) joka kulman takana. Miten ihmiset selviää ilman kahvia ja nettiä? Tuota pikakahvia mitä on kotona ei voi kyllä kahviksi kutsua. Peräsuoli pitkällä saa sitä aamuisin kitata että saisi edes toisen silmän auki.
Käytiin myös lounaalla. Koska olemme tyylikkäitä leidejä, valitsimme kaupungin tyylikkäimmän ravintolan, Buchanan Streetin Burker Kingin. Siinä me sitten istuttiin saparopäisen nelikymppisen kanta-asiakkaan ja pomppulinnan välissä mättämässä liha-juusto-pekoni-purilaisia ääntä kohti. Hiljaa. Katse kiinni burgerissa. Kun viimeisetkin pekonin palat ja pullanmurut oli kaiveltu tissien välistä ja pistetty parempiin suihin, jatkui taas kälätys ja höhötys. Kuka nyt kesken ruokailun puhuu..?
Molempien tukka alkoi myöskin muistuttaa harakanpesää joten piti sillekin asialle jotain tehdä. Ninnin pelkkä juurikasvun värjääminen muutti koko tukan skandinaavisen superblondiksi ja siitä sitten päätettiinkin nirhaista kunnolla pituutta pois. Minnin sielu itki verta kun hää yritti värjätä kulahtanutta kuontaloaan kaupan epämääräisellä tökötillä. Ei itke toista kertaa kun ei tule toista kertaa..
Illalla sitten kirottiin taas Fletcher alimpaan helvettiin ja mietittiin olisiko ruuvimeisseli silmään vai puukko suuhun mielekkäämpi vaihtoehto herralle.
Avattiin parit bulmersit ja höhötettiin loppuilta sille miten kohta ollaan Asdassa töissä ja löydetään sieltä pikkujouluista elämämme miehet, trukkikuski ja osa-aikainen varastoapulainen.

Tiistai

Herättiin aikaisin.. Tai ”aikaisin”.. 08:00.. Minni lähti käväsemään selvittelemässä työjuttuja ja Ninni raahasi perseensä Costa Coffeen.. Pari tuntia myöhemmin treffattiin, ylläri ylläri, Costa Coffeessa ja väsättiin kauppalistaa. Tultiin siihen tulokseen että koska Minnillä on nyt työpaikka niin Ninni leikkii pikkuvaimoa kunnes löytää itse töitä (Asdalla on myös huoltoasemia)..
Tultiin siis kotiin syömään ja hakemaan reppu. Eihän me nyt julkisilla kauppaan lähettäis.. Kävellään nyt ku ei oo tarpeeks kävelty.
Käytiin toki siis Asdassa.. Niiden seksikkäinen trukkimiesten toivossa tottakai.. Päätettiin panostaa meidän elämänlaatuun ostamalla kahvinkeitin!! Kylläpä nyt kelepaa. Ostettiin myös pari peittoa lisää että ei tarvii vieraitten sitten kylmissään nukkua 🙂
Kotona toki ensimmäisenä keitettiin kahvit. Namskis.
Minni teki munaleipiä ja Ninni ymmärsi että tämä olisi viimeinen kerta vähään aikaan kun Minni olisi vaimon roolissa. Huomenna alkaisi tiskaaminen ja ruuanlaitto. Luojan kiitos meillä ei oo lapsia. Ollaan tässä nimittäin muutama ilta kateltu Fletcherin jättämiä laatuelokuvia kun ei sitä vitun nettiä oo ollu.. Cheaper by the dozen.. Voi anaalivuoto miten voi olla paska elokuva. No mutta vaan ei, kun on jatko-osakin! Ja mehän katotaan. Tieto siitä, että tuolla kaapissa on vielä yksi Steve Martinin kreisikomedia saa ikävöimään Ylen uutisikkunaa..

Keskiviikko

Minnin ensimmäinen työpäivä. Ninnin ensimmäinen pikkuvaimopäivä. Epätoivoissaan Ninni laittoi työhakemuksen Asdaan ja kuvitteli sen olevan helppoa, onhan Asda kuitenkin melkein kuin paikallinen Tarjoustalo..
Illalla syötiin juustotäytteisiä lihapullia ja perunamuusia. Ja tottakai Minnin ekan työpäivän kunniaksi piti avata myös parit sidukat.. Ja katsoa taas yksi Fletcherin laatuelokuva..

Torstai

Lähettiin yhtämatkaa keskustaan, Minni töihin ja Ninni vinkumaan Virgin Mediaan netistä. Nyt Vitun Fletcher oli jopa soittanut ja irtisanonut nettinsä. Mikä olis ollu perhanan hyvä juttu jos hää olis myös maksanu laskunsa.. Mutta ei tietenkään ollu.. Ja edelleen meille tarjottiin marraskuuta.
Minni kävi myös treffeillä töiden jälkeen.. ;)Ninnillä oli astetta huonompi päivä..

Perjantai

Nyt on perjantai, mikä tarkoittaa että huomenna on lauantai ja pääsee baariin!!! Jeeeee!! Lounaalla tavattiin keskustassa ja käytiin TGI Fridaysissä syömässä. Aikas herkkua oli. Afterworkit kotona illalla. Niin, ja se viimeinen Steve Martinin kreisikomedia..

Viikonloppu

Lauantaina Minni tuli töistä ja avattiin bulmersit. Pillumekot päälle ja sotamaalit naamaan. Ja tottakai myös huorahokkarit jalkaan. Nyt pääsee baariin! Tai sitten ei.. Kello on 22:00 Glasgown Central Stationilla ja porukka aivan totaalisen perseet. Suunniteltiin alunperin menevämme Cathouseen mikä on paikallinen rokkibaari mutta ulkona jono on 50metrinen ja täynnä 18v emoja. Päätettiin kävellä ohi. Ja sitten käveltiin vähän lisää.. Ja vähän lisää. Ja ai vittuperkele ku tuntuu niin hyvälle nämä huorahokkarit, koska on platformia nii hirveen hyvät on kävellä ja muuta paskaa. Päädyttiin sitten Revolutioniin missä käytiin viikko sitten tiistaina. Hieman oli eri meininki.. Se kivannäköinen pubi oli muuttunu discohelvetiksi 19v nuorilla.. Ja toki meni myöskin kiinni heti kun oltiin kiskottu siiderit naamaan. Siinä sitten kun aikamme jatkettiin tätä jo tutuksi tullutta kävelyä tupsahdettiin takaisin Cathousen eteen. Jono oli nyt vaan noin 30metriä niin päätettiin jäädä jonottamaan. Paikka oli kahdessa kerroksessa ja ihan vitun täynnä. Sisään maksoi £6 per naama ja esimerkiksi Strongbow pint £2. Tilattiin kerralla useampi ja jäätiin alempaan kerrokseen jossa oli vähän väljempää ja soi parempi rokki. Miehet täällä oli uskomattomia.. Huh huh. Meitä vastapäätä oli ”yksinäisten sinkkumiesten rivi”, sohvallinen skotlannin parhainta kinkkua.. Oli isoa poikaa, vielä isompaa poikaa, hobittia ja Ninnin ehdoton suosikki, Finni-Fonzie. Uuh mitä silmäkarkkia!! Minni spottasi myös oman suosikkinsa, seksiätihkuvan vaaleatukkaisen hurmurin kokovartalodenimissä ja otsahuivissa, köyhän miehen Brett Michaels. Sillä huivilla ei varmasti peitelty pakenevaa hiusrajaa ja sykkivää aknekeskittymää.. Ninnin adonis viihtyisi täällä hyvin sillä täällä tanssilattia on miesten! Hämmentyneinä tuijotettiin sitä tanssivaa miesmerta, jokin siinä olin vaan niin väärin.. Siinä sitten pilkun aikaan vaihdettiin huorahokkarit tennareihin ja suunnattiin etsimään taksia. Eipä muuten oo toivookaan saada semmosta lauantaiyönä.. Tultiin kotiin bussilla.
Sunnuntaina vietettiin krapulapäivää, vaikkei krapulaa ollutkaan. Tehtiin tortilloja, joitten takia tottakai käveltiin vesisateessa puolituntia koska intialaiset, jotka pitävät kaikkia pikkukauppoja, ei tunne käsitettä JAUHELIHA. Päästiin takas kotiin hikisinä, märkinä ja vanhanviinanhajuisina. Röhnötettiin nojatuoleissa kattomassa Game of Thronesia ja syötiin 9 tuntia putkeen. Ihmeteltiin miksi meillä ei oo poikakavereita. Rakastuttiin suklaaseen ja keskusteltiin puoli tuntia siitä miten juuri se suklaa on parempi kuin poikakaveri..
-Se ei arvostele jos et oo käyny suihkussa.
-Ei tarvii tälläytyä sitä varten.
-Se ei piereskele ja haise pahalle.
-Taattua mielihyvää.
-Sitä voi pitää kädestä julkisella paikalla.
-Sille voi sanoa ’rakastan sinua’ muitten kuullen
-Sille voi antaa hellittelynimiä
-Se ei tekstaile turhaan
-Se ei anna ymmärtää, ja antaa aina
… ja lista jatkuu.

T: Ninni ja Minni

PS. Pojille terveisiä! Elkee spekuloiko turhan paljoa, teijjän aivokapasiteetti ei riitä käsittelemään sitä tietoa.. 😉

Suhteet Oma elämä Mieli Suosittelen

8.10.2013 ninnijaminni

Minnin ensimmäinen viikko Rebel Rebel -stylistinä

Rebel Rebel on mieletön paikka. Se sijaitsee ihan keskustan ytimessä, juna-aseman kanssa samassa rakennuksessa. Sisään astuessa ekana tulee respa ja odotustila, josta näkee hieman alemmalla tasolla olevaan työskentelytilaan. Pääosin liikkeessä käytetään Kevin Murphyn tuotteita. Sisustus on yhdistelmä teollista ja trendikästä. Musiikkina kuunnellaan mitä milloinkin, rokahtavaa lähinnä. Liike on aktiivinen kaikissa sosiaalisissa medioissa ja henkilökuntaa kannustetaan siihen myös. Tästä johtuen meikätyttökin joutuu valokuvaajan eteen tällä viikolla (argharghargh!!)…Asiakaskunta on suurimmaksi osaksi miehiä, koska liike on vasta aloittanut naisienkin vastaanottamisen. Täällä on yleisempää nähdä parturi ja kampaamo liikkeet erillään kuin Unisex liikkeitä. Puljuja on joka kulmassa ja kilpailu on kovaa. Taso erot voi olla hurjat, koska kuten Suomessakin, mitään ammattitutkintoa ammatinharjoittamiseen ei vaadita.
Jos haluaa muuten inspiraatiota omaan päähän tai muuten vaan nähdä upeita kuvia niin Rebel Rebel on Instagrammissa..

Aloitin työt asiakkaiden osalta viime viikon keskiviikkona. Alkuun liikkeen toinen omistaja, Alan piti minulle koulutusta parturointiin liittyen ja koulutus jatkuu kun vaan aikaa järjestyy. Täällä on koneetkin erilaiset kuin kotipuolessa ja voin sanoa, että oltuani tuolla töissä mua vähän hävettää että oon ikinä pitänyt itteäni minkään tasoisena parturina, jälki on pikkusen erilaista… Ihan mahtavaa kun yli kymmenen vuotta asiakkaita kammannut muija voi kokea tällasia uuden oppimisen ja tekemisen iloja mitä ite saa tuolla kokea. Taso liikkeessä on tosi kova, siis nää on asiakasta lainatakseni hiusalan Miami Ink jos tää vertauskuva kellekkään mitään avaa. :)Siellä on mun lisäksi kolme tyyppiä, jotka tekee myös kampaajan töitä, mutta liike on aika vastikään aloittanut tosiaan ottaa naisia asiakkaiksi, joten siinä on vielä paljon rahaa ja työtä tahkottavaksi. Kaikki tekee aivan mielettömiä töitä, jokainen asiakas saa A-luokan leikkauksia, joten ei olekkaan ihme, että liike on viime vuonna äänestetty Skotlannin parhaaksi. Alan sanoi mulle jo ekana päivänä, että valmistaudu siihen, että tuut tekemään virheitä, ja sun töihin tullaan puuttumaan, mutta kaiken tarkoituksena on että musta tulee mestari tekijä. Mun työ on vedetty kassalta takasin penkkiin, Alan antoi useampana päivänä noottia asiakkaista päivän päätteeksi tai suoraan asiakkaan lähdettyä. Mutta ero siihen, että sun töitä mollataan ja kritisoidaan turhaan versus se, että se tehdään hyvällä ja rakentavasti on kuin yö ja päivä. Alan antaa konkreettisia vinkkejä, erittelee missä meni hyvin ja missä on parannettavaa, sekä kannustaa minuu joka päivä,unohtamatta antaa myös positiivista palautetta. Kuitenki nään sen mahtavana tilaisuutena että ne on ees halunnut mut sinne parhaiden joukkoon oppimaan.

Voin kuvitella, että monelle joka olis toiminu yhtä kauan kun minä tällä alalla tuollanen töiden ruotiminen kävis luonnon päälle, mutta mun uralla kantava teema on aina ollut se, että en halua olla hyvä, vaan paras. Tuossa paikassa tehdään oikeesti jotain erilaista ja uraa uurtavaa joka päivä. Tuolla paikassa kaikilla on se sama draivi ja tahtotila päällä. Sen lisäksi kaikki on tosi mukavia ja auttaa jos apua tarvii. Paikassa on ihan huikean hyvä henki porukan kesken ja meininki on kaikesta huolimatta tosi rentoa. On tosi vapauttavaa saada vaan tehdä töitä ja joku muu huolehtii aikataulusta.
Mulle on ollu haastavaa tottua siihen, että liikkeessä on viisi Junior Stylistiä, jotka siis lakaisee, siivoaa ja pesee asiakkaiden hiukset. Sit eri tyyppi (Receptionist) ottaa varaukset, rahastaa ja ottaa ihmiset vastaan. Kuitenkin Suomessa oon tottunut tekemään kaiken ite alusta loppuun.
Ekoina päivinä mulle annettiin vaan kaikkein helpoimpia perusjuttuja ja mitä enemmän asiakkaita oon tehnyt, sen laajemmin oon alkanut saada palvella asiakkaita. Nyt saan tehdä jo vaativimpiakin häivytyksiä, mutta ne on kyllä vielä vaikeita ja hinkkaan niitä yli puolituntia että saan sen liukumisen nollasta pidempään rajattomaksi…eikä se vieläkään oikein omaan silmään näytä miltä pitäisi.

Eka päivä oli aika mielenkiintoinen..Siis on asia erikseen puhua englantia skotti aksentilla ja sitten on Glaswegian..Siis Skotlannissahan on myös Gaelin kieli, mutta sitä en -luojan kiitos- oo vielä joutunut tulkkaamaan. Mut siis täällä nää puhuu super nopeasti yhteen pötköön ja sanat voi olla lyhennettyjä ja muutettu aivan uuteen uskoon..Ekana päivänä kantava teema oli jenkki hymy huulille ja nyökyttele…:D Nopeesti tähän kyllä korva tottuu ja viimeks tänään asiakas lohdutti mua että, elä murehi, hää on kotosin täältä ja silti joka päivä kohtaa töissä ihmisiä joita ei ymmärrä..että puhun kuulemma parempaa englantia kun suurin osa Glasgowsta..Mut siis ihmiset täällä on hirveen mukavia ja kun ne tajuaa että oot ulkomaalainen -mun tapauksessa puolalainen kuulemma- niin ne kyllä koittaa suurin osa artikuloida paremmin ja hidastaa puhetta.
Kaiken kaikkiaan eka viikko oli pitkä, raskas, vaikee, antoisa, palkitseva, opettavainen, mahtava.

Tällä viikolla ohjelmassa on tutustuminen paikalliseen kamppailusaliin, mulla on tiistaina vapaapäivä, joten seuraava postaus multa on sitten urheilupitoinen.:)

Kauneus Oma elämä Hiukset Työ