Oletko koskaan pysähtynyt ja miettinyt, miten hullua tämä on?

Sinulla on ”elämäsi” ja hullu idea, että sinun tulee kontrolloida, miten se menee.

Elät talossa, jossa on sinun rappusi, sinun sisäänkäyntisi. Tai ehkä sinulla onkin oma piha, josta ajattelet ”minun oma pihani” ja siinä voi olla ”minun omia puita”. Ja sinun maisemasi. Sinun autosi, pyöräsi, kadunpätkäsi, jossa kävelet ja sinun rutiinisi. Sinun paikkasi raitiovaunussa, junassa ja bussissa. Sinun paikkasi huoneessa, kun menet kuntoilemaan, aerobiciin, joogaan tai tanssimaan. Sinun ystäväsi, unelmasi ja työsi. Sinun toimistosi, työpöytäsi ja sinun tietokoneesi. Vaatteesi, jota valitset itsellesi. Sinun henkilöllisyytesi, tittelisi ja ammattisi. Tiedätkö? Listaa asioita. Sinun aikataulusi tänään.

Ikään kuin se olisi meistä kiinni. Ikään kuin koko juttu, koko elämämne, jokainen suunnitelma, joita meillä on, ei voitaisi kääntää päälaelleen silmänräpäyksessä. Tietävätkö ihmiset elämässämme, kuinka paljon välitämme ja kuinka paljon rakastamme heitä? Teemmekö sen selväksi toimillamme ja sanoillamme, joita valitsemme päivittäin? Jos jotain tapahtuisi tänään (toivon todellakin, että vain kauniita asioita) mitä olisimme jättäneet tekemättä? Sanomatta? Mitä olisimme tehneet? Mitä sanoneet?

Ainoa asia mitä todella voimme hallita ja kontrolloida on se, miten aiomme vastata ja reagoida siihen mitä ikinä elämä tuokaan. Ehkä jotain hämmästyttävää tai joku hämmästyttävä kulkee polullemme. Me saamme päättää olemmeko avoinna siihen vai et. Ehkä jotain tuhoisaa tai pettymystä tulee tapahtumaan. Meillä on valta vain siltä osin, kuinka paljon olemme kykeneväisiä avautumaan näihin tapahtumiin.  

Mutta ei kannata kärsiä siinä harhassa, että voimme kontrolloida ja ottaa pois ilon, elämän hauskuuden ja ”kyllä” -sanan tästä hetkestä, ja nauttia näistä asioista, elämän merkityksellisimmistä lahjoista, joskus tulevaisuudessa.  

Huomista ei ole luvattu, joka ikinen päivä on lahja ja mahdollisuus, joka voidaan sytyttää sisältämme ulospäin.    

Olet joko elämän aallon ja virran mukana, tai uuvutat itseäsi uimalla vastavirtaan. Kun ihmiset kuluttavat itseänsä sillä tavalla, se on niin tuskallista, että he haluavat vain nukkua. Kuinka monella eri tapaa meidän täytyy kuluttaa itsemme? Katkaista yhteys ja turruttaa itsemme?  

Ihmiset vempaimillaan tweettaavat ja checkaavat itsensä sisään sen sijaan, että olisimme läsnä itsemme kanssa. Tai henkilön kanssa, joka on seurassamme. Me tarkastamme uutisvirran sen sijaan, että olisimme toisen ihmisen kanssa elämän virrassa juuri tällä hetkellä. Jokainen kilpailee kaikkialla, koska olemme kaikki niin tärkeitä, tiedätkö? Meillä on paikkoja missä täytyy olla, me ”tulvimme” ja ”hukumme”, ja wow, olen voittaja ja niin onnellinen täällä ”super-ekoluomukahvilassa” tai ”über-trendikirppiksellä”.  

Miksi pelkäämme istua vakaana ja avoimena ihmeelle itsessämme ja ihmeelle ympärillämme? Se on ainoa voima mitä meillä on, avautua asioille niin kuin ne ovat. Kohdata todellisuus niin kuin se on. Joskus se on täynnä sanoinkuvaamatonta kauneutta.  Olet osa sitä. Ainutlaatuinen, hämmästyttävä osa. Olisi sääli missata se. Jos olet juuri tulossa, tervetuloa tähän hetkeen. 

kuva