Monien paikkojen jälkeen voisin kirjoittaa tulevista

Olen tehnyt tätä useasti. Miettinyt pakkaamista, ottanut passin esiin ja suunnannut lentokentälle. Toisinaan aamuyöstä, joskus päivällä, mutta vähintään kerran vuodessa.

Parasta matkaseuraa on veli. Olen ollut hänen kanssaa Barcelonassa,
Meksikossa ja nyt vuoden alusta lähdin Thaimaahan parhaan ystäväni ja veljeni kanssa.

Hän ehkä tulee tänne Berliiniin ja varmasti jälleen Meksikoon.

Häneen osaan eniten luottaa. Veli on meistä se tasaisempi. Uskon myös, että vain reilu vuosi ikäeroa vaikuttaa asiaan. Tiedämme ja tunnemme toistemme kommervenkit sekä osaamme kunnioittaa toisiamme. Tarvittaessa osaamme jättää toinen omaan rauhaan ja tarvittaessa ärsyttää toinen raivoamispisteeseen.

Meitä ei myöskään kiinnosta kauheasti museot. Sadepäivät on tarkoitettu lukemiseen, kuntoilemiseen tai baareihin.
.
Meidän ei tarvitse yrittää viihdyttää toista. Mitä nyt veljeni on myynyt minut
parista kappaleesta Niken kenkiä Meksikossa, mutta se nyt vain oli sellainen
kosminen pila. Koitin Koh Taolla samaa, mutta se kaunis nainen ei suostunut. Vaikka tarjosin rahaakin veljestäni.

 

Toki ystävätkin ovat tärkeitä matkakumppaneita. Sitä en voi kieltää.
Onhan siinä erilainen flow, kun kaksi ystävystä pääsee kahdestaan
riennoille.
Tuo Thaimaan saariystäväni oli sen verran epeli, että lähdettiin Berliiniin
alkukeväästä. Paikan päällä oli kesä ja kesä tunnetusti sekoittaa pään.

 
Takana on monia maita ja kaupunkeja, yksin ja yhdessä ystävien, ja kaikilla reissuilla
on ollut suuri vaikutus siihen miltä maailma minusta näyttää. Joka kerta on minusta tullut enemmän maailman näköinen.

Toisinaan jotkut paikat jäävät kaihertamaan
ja on pakko päästä sinne uudestaan. 

 

Lontooseen seikkailleet tuhkapilvet opettivat, ettei aina tarvitsisi olla jääräpää. Joskus voisi luovuttaa ja mennä nukkumaan.
Thaimaassa muistin oravanpyörästä irrottautumisen tärkeyden.
Meksikosta palattuani arvostan oman maamme turvallisuutta.
Berliinin paluulennon aikana totesin, että krapulassa ei kannata lentää.
Hollanti-Ranska turnee oli varsinainen ihmissuhteiden oppimisviikot.

Tänään olen jälleen kiitollinen ystävilleni, jotka auttoivat minua toipumaan
ilkikurisesta vatsataudista ja pääsen lomailemaan Keski-Eurooppaan kolmeksi
viikoksi. Mielenkiinnolla odotan minkälainen asunto minulla siellä on
ja ketkä muuttavat omaani.
 

 

 

Kuva: Singapore, Harry’s bar