Puiden Boston

Ensiksi tuli Sandy.  Se pyöritti ilmaa eri suuntiin. Kylmensi lämpötilan. Sitten saapui lentoni. Pohdin kuinka luonnonvoimat ovat usein olleet läsnä matkusteluissani. Tuhkapilvet Lontoossa, maanjäristys Mexico Cityssä, vaarallinen myrsky lentäessä Atlantin yli Eurooppaan ja nyt riepotteli hirmumyrsky itärannikkoakin. 

Kuinka pieni ihminen onkaan tässä maailmassa. Kuinka vähän voimmekaan kontrolloida ympärillä tapahtuvia asioita. Ja kuinka paljon me sitä turhautuneina yritämme ymmärtämättä sitä, että ainoa asia mihin voit vaikuttaa on sinuun itseesi. 

 

Viime sunnuntaina oli kylmän rapea päivä. Aurinko näyttäytyi siniseltä taivaalta. Valo toi kauneutta väreihin, jotka energisoivat ja toivat seesteisen olon.

Eräs hääpari otti kuvansa tuolla sillalla. He olivat valinneet yhteisen onnenpäiväkseen juuri tämän kyseisen päivän; vannoa vala, lupautua olla toisen kanssa niin myötä- kuin vastoinkäymisissä ja lupautua toiselle kunnes kuolema erottaa.

Mikä on se sinun päivä, jolloin vannot itsellesi valan, jossa lupaat kunnioittaa ja kuunnella  itseäsi, kehoasi ja mieltäsi sekä työskennellä itsesi kanssa, olla tyytyväinen ja onnellinen itsesi kanssa, lupautua itsellesi etkä itsesi ulkopuolelle, kannustaa hyvissä ja vaikeissa poluissa, luottaa elämään ja muistaa vaalia yhteisiä hetkiä rakkaudella?

Hiljentymällä riittävästi pystyäkseen tarkkailemaan luontoa ja sen toimintatapoja, lakkaamalla olemasta liikkuja vaan antaa elämän liikkua itsen läpi, kenties joku päivä unohtaa pakonomaisen tarpeen välittömään tarpeentyydytykseen. 

 

Valo hitaasti illalla vähenee. Se saavutti puun korkeimmalla olevat oksat ja lehdet. Rauhallisesti hämärän voi ottaa vastaan.  Sillä vaikka yö ja hetkellinen pimeys tulee, se ei tarkoita, etteikö aamu nousisi taas huomenna. Ehkä pilvisempänä, ehkä sateisempana, mutta luontoon ja olosuhteisiin ei voi vaikuttaa. On parempi valita, että on sopusoinnussa niiden kanssa kuin antaa vaikuttaa negatiivisesti.

Ehkä sitä on silloin hieman enemmän myös sopusoinnussa itsensä kanssa.