la mala energia

ihmisten energiaa. 

palasin lukemaan ninoh:n postausta ihmisten katellisuudesta ja mihin se johtaa.. sillä sain kuulla ihmisten olleen toisinaan jopa hyvinkin ärsyyntyneitä, kun loistin poissaolollani alkuvuoden kuukaudet. siis sieltä missä tienaan tekemällä töitä, ja ansaitsen lomani samanlailla kuin kaikki muutkin. 

cenote quintana roolla ja tytöt ympärillä

olin aika järkyttynyt ja sitten taas en yllättynyt lainkaan siitä, kuinka jotkut voivat olla sellaisia, joiden pitää mustamaalata, kenties päästä lyttäämään toiset jotka toteuttaa unelmiaan. vai miksi muuten närää aiheutti lomani?

tai tyyppi joka viettää kivaa elämää. why not? tekee ratkaisuja jotka ovat ehkä hieman erilaisia. nämä tyypit, ikään tai sukupuoleen katsomatta, ovat antaneet tuta ison pomonkin tästä, (pahoittelut), kuinka joku on voitu päästää noinkin pitkälle lomalle (siis osahan kolmesta kuukaudesta oli palkatonta), miten se voi olla mahdollista kesken toimintakautta..  tietääkseni ei ole rikos olla lomalla tai poissa duunista. oli se sitten mihin vuoden aikaan tahansa. varsinkin jos tekee työnsä siten ettei kenellekkään pitäisi jäädä sun hommat niskaan. on eri asia, jos ihmisiä jää pois sen aikana, millä ei ole mitään tekemistä lomani kanssa. meillähän on myös oikeus vuorotteluvapaisiin puolesta vuodesta vuoteen. ei heitäkään lytätä..?

se, että pääsen matkustamaan, johtuu siitä että teen töitä koko kesän. myös olin meidän duunin saarella töissä (jonne jouduin toki taistelemaan itseni, sillä sehän on liian hauska ja viihtyisä työ olla 24/7 ihmisten parissa..) ja säästin tottakai rahaa. tietenkään en olisi halunnut pitää kesälomaa kesällä, ja se ei ole meidän työehtosopimusten mukaan velvollisuus, vaan oikeus, mutta käytännössä ei vaihtiksii. ei siinä mitään, sain sentään mennä saareen, joten en viitsinyt nurista jokaista asiaa vastaan. ja kaikki kääntyi hyvin, (niinkuin elämässä on tapana) varsinkin kun sain kesäberliinistä kuukaudeksi kämpän.

kun menin töihin, niin ilmoitettiin, että jengiä on tullut lisää tiimiin (hienoa!) mutta sulla ei enää ole työpistettä tai konetta. ei siinäkään mitään, kaiketi. mutta myös sanottiin, pieni virne suupielellä etten edes tarvi. sekä myös että saareen ei sitten ole menemistä, vaan olet täällä. sekin tuli sanoilla: ”ja mitää muuta et tee, avaat vain noita ovia ja olet yhteyshenkilö, tämän paikan ulkopuolelle et mene”. totesin, että voinhapan tehdä vaikka baarihommia enemmän niin saan lisärahaa matkustamiseen talveksi. ehhe. tuskin..

niin, no olen vakituinen työntekijä tai ei, ja projektiduunari tai,  pitäköön mestani missä istuin viimeiset pari vuotta. voin ihan hyvin tehdä duuniani läppärillä vaikka sitten sohvalla. (älkää käsittäkö väärin, en ole marttyyri, hämmästelen vain)

-mutta käytös on edelleen omituista. myös se, että nimeni on otettu pois postilaatikosta on hämmentävää. ei puolen vuoden vuorotteluvapaaltakaan tai jo lopettaneen työntekijän nimetkin pysyi ihan paikallaa.. heh.eli talon kulttuuri, ei siihen kiinnitetä huomioita, paitsi nyt. omituista?

 

mä rakastin belizessä

mielestä on myös pelottavaa ihmisten käytös. muistan helmikuun lopulla, kun koin suurta mielenmyllerrystä Zihuatanejossa siitä, että joudun palaamaan huonoon energiaan.

niinkuin Ninoh kirjoitti, niin suomessa toki myös osataan lytätä ihminen sanomalla suoraan, ja turvaudutaan sanomaan sitä rehellisyydeksi.

eilen juttelin kaverini kanssa siitä että, miten kummassa ihmiset eivät osaa sosiaalista käyttäytymistä ja missä on sellainen yhteisöllisyys, joka tulee sydämestä. tai ihan sama tuleeko sydämestä, selkärangasta mieluiten. käyttäytymistä! täällä tyyliin ei haluta nähdä kaveria jos sillä on pikkuflunssa, ettei ite tule kipeeksi. reissussa ihmiset ei siitä välittänyt, vaan siitä että saa sut terveeksi vaikka omalla läsnäolollaan.

miksi pitää olla nyrpeää ja negatiivista, kun voi asiat tehdä positiivisemmin,

miksi sun pitää laittaa sun huono olo toisen niskaan,

miksei saisi olla onnellinen tai miksei siihen saisi pyrkiä, miksi pitäisi nurista?

täällä alkaa pelkäämään ja varautumaan toisen käyttäytymista, sitä sulkeutuu eikä uskalla heittäytyä. ehkä ovat vääriä ihmisiä ympärillä. niin kuin osa ystävistä sanoikin niin

– tai ehkä mussa on vika, että haluan hymyillä, olla kevyt mieleltäni, enkä turhaan stressata tai kitistä. tai vääjäämättä epäillä toisen unelmia.

niin kuin olen saanut myös muualta silmien pyörittämistä siitä, s haluan jooga-ohjaajaksi kouluttautua, so what?

mitä sitten jos teen baarihommia kakkostyönä, mitä sitten jos haluan muuttaa meksikoon tai vaikka siperiaan ja kokeilla elämää siellä?

mitä sitten jos innostun ja haaveilen, nauran ja elän. miksei saisi nauttia elämästä? 

tämä postaus nyt oli tällainen ajatustenkaatopaikka. onneksi mulla on ympärillä hienoja ihmisiä, ja niitä pitää vaalia. kiitos siitä.