näpit jäätyy meksikossa
Que?? No joo-o.
monterreyssa on talvi ja eilen oli alle 20 astetta lämmintä. nyt on neljä paitaa päällä ja on kylmä. eli mikä hiton lämmitys? no aurinko! mutta eilen ei ollut aurinkoa, tänään on! pian lämpö leviää jäseniin, luihin ja ytimiin. sitten menen tuonne play de monterreylle ottaa arskaa.
El balcon con vista a Cerro De La Silla.
päätin reilu vuosi sitten lähteä taas meksikoon. paras ystäväni päätti muuttaa tänne, sillä suomi ei ollut vastaanottavainen hänen hyvin motivoituneelle ja lakia opiskelevalle meksikolaiselle naiselle.
oli tarkoitus mennä paikkaan san sristobal de las casas, chiapasiin. erittäin idyllinen chillausmesta, jossa voi kävellä ympäriinsä ja matkustaa helposti vaikka minne.
turisteja pyörisi ja varmasti tutustuisi moniin tyyppeihin. siellä heillä olisi ollut baari, jossa olisin kanssa voinut hengailla. muita suunnitelmia ei ollut. mutta kuulostihan tuollainen aika hienolta, olla suomi-meksiko rock-baarissa. ja siitä hetkestä, kun olin ostanut lentoliput, meni kuukausi, he myivät baarin ja muuttivat monterreyhin.
mietin että mitäs hittoa nyt. monterrey on meksikon kolmanneksi suurin kaupunki, jossa jokaisella on auto ja on sitä suuren kaupungin meininkiä. ja kerran jo olleena mexico cityssä, voin sanoa etten ihan kauheesti tykännyt.
joka tapauksessa päätös on kaiken alku. riski otettiin ja lähdettävä on. sen jälkeen on vain voimakasta virtaa ja paikkoja, joista ei voinut uneksiakaan. kuten tuo kiipeäminen vuorille tai uuden vuoden perinteet täällä. kaunis ja lämminhenkinen perheillallinen ja 12 rypälettä suuhun viimeisen minuutin aikana, jolloin toivotaan asioita niin maan perkeleesti; juosta matkalaukun kanssa heti ekalla minuutilla uutta vuotta, niin saa hyvää onnea matkustamiseen; heittää saavillinen vettä ulos ovelta, niin pahat henget katoaa; sekä jos pitää punaisia pikkupöksyi, saa rakkautta, kun taas keltaisilla saa rahaa. mulla oli liituraitapökät, jos kiinnostaa. niillä varmaa saa jotain vielä siistimpää. ja nyt odotan jo tammikuun kuudetta, jolloin syömme roscan.
onni ja sattuma on usein ollut mun päätöksissä läsnä. kai se elämäni haluaa mun olevan täällä. tai haluaa mun matkustaa.
katos, duunissa kävi silleen hassun ärsyttävästi, että uusi pomo ei oikein pitänyt suunnitelmistani pitää kaikki lomat nyt talvella. oli todella raivostuttavaa tajuta joutua ottamaan palkatonta vapaata. tulisin olemaan täysin persaukinen, kun palaisin reissulta. paniikki iski useasti kuukausien aikana, sillä kun ei olisi chiapasissa, joutuisi pistää rahaa aika paljon majoituksiin ja matkustamiseen. ja se tosiasia, ettei ollut yhtikäs mitään plääniä.
no kesän ”pakkoloma” kääntyi hyvin ja tein kämppävaihdon berliini-helsinki akselilla. parasta aikaa ikinä!
viimeisen parin kuukauden aikana ennen tänne lähtöä tapahtui kaikkea; sain uuden ystävän lilyn kautta, ja menen moikkaamaan häntä, kaksi ystävääni tulee tänne helmikuun ja maaliskuun aikana; reissaan heidän kanssaan chiapasissa ja oaxacassa, meksikolainen kaveri ja eräs toinen vanha tuttu on yucatanilla tammikuun ja helmikuun aikana; voin viettää heidän luona aikaa ja sitten on meksikolaisia kavereita vielä guerrerossa ja mexico cityssä. kaiken lisäksi, puolitoista viikkoa ennen lähtöä, otti vanha tuottajaystäväni yhteyttä ja kysyi josko voisin tehdä pilottimatskua matkaohjelmaan. tietenkin osa mun matkoista täällä kustannetaan.
eli voisi sanoa, elämä on sun puolella, kun teet jotain mikä on tarkoitettu. mystinen ketju. vai mitä?
tietenkin suomessa olisin nyt ihanan koiran emäntä, mutta onneksi lilly sai toisen kodin espanjasta; mulla olisi todennäköisesti uusi duuniprojekti; kenties olisin viettänyt enemmän aikaa jonkun ihanan miehen kanssa, joka olisi löytänyt mut baaritiskiltä tai opiskelisin nyt joogaopettajaksi. kaikkea noita olisin voinut saavuttaa, mutta vaihdoin ne unelmaan. se on luonnollisesti pelottavaa. ja samaan aikaan niin täydellistä.
grutas de garcia
