Jäimmekin kolmeksi ylimääräiseksi päiväksi Playalle ystäväni kanssa. Vaikka paikasta sanotaan, että tämä on kuin Kanarian saari ja bileitä on hurjasti sekä liikaa, (totta), hengailimme silti iisisti täällä. Opetin kaverilleni joogaa, hän mulle uinti-tekniikkaa, ja kun hän kävi juoksemassa, niin treenasin joogan käsi- ja coreosioita, käytiin ratsastamassa ja syötiin hyvin. 

La Ranita baarin tiski 5 avenuen ja 10 calle kulmassa oli meidän iltaisten oluiden tukikohta. Istuskeltiin hissukseen ja turistiin keskenämme tai sitten oltiin hiljaa. Baarimikot olivat hämmentyneitä aluksi, sillä ei rymytty niin kuin ehkä muut, tai kuin nuo rakkaat kuusi suomalaista parisen viikkoa sitten. Bissekin taisi lämmetä aika ajoin. 

Tulumiin jouduin jättämään erään ihanan (komean) ja kauniin (sisältä) ihmisen. Matkustaessa niin vain käy. Ne hetket ja tilanteet ovat siinä ja nyt, mutta sitten tietä on edettävä. Tietyllä tapaa loma on aina loma, vaikka se onkin kolme kuukautta, romanssit aina romansseja, ja sen mukaan edettävä. Toki en kiellä, ettenkö koukkaisi Mexico Cityn kautta tervehtimässä shamaaniani, lähteehän se lento sitten Suomeen maaliskuun lopussa. Aika näyttää. 

Vieläkän en ole saanut aikaiseksi hankkia iPadia. Jos nyt sitten Cancunissa poikkeaisi hankkimassa ennen kuin hyppää Isla Mujereksen lautalle. Mulla on hirveesti videomatksua purettavana ja tuottaja Suomessa kuumottaa niskaan. Kanava janoaa lisää materiaalia.  mañana..mañana..mañana…mañana..

Tänään on Poc-Na -hotlan 43 vuotis-synttärit saarella. Ja me naisethan sinne sitten päräytetään vähän tanssailemaan..! Emme siis lähteneet Meridaankaan, vaan lähden sinne sitten ensi viikon alusta itsekseni. 

Todo biiieeeeen! 

Besos.