Berliini
Sataa vettä. Eilenkin satoi. Hieman vähemmän kuin tänään. On siis hyvää aikaa nukkua ja lukea. Syödä ja nukkua hieman lisää.
Eilen Helsingissä aamuinen herätys oli aikainen ja hitaanpuoleinen. Jouduin turvautumaan taksiin päästäkseni kentälle ajoissa. Näppärä kuski huomasi nopeasti, etten jaksa jutella liikennevaloista tai aamuruuhkasta. Katselin mieluummin ohi vilahtelevia katuja ja mietin laitanko sittenkin rinkkani ruumaan.
Prenzlauer Berg:ssä aurinko näyttäytyi, kun kävimme ystäväni kanssa syömässä aamiaista ennen puolta päivää. Löysimme ystävällisen palvelun omaavan ravintolan eikä ruokakaan ollut liioin huonoa. Tuoreita marjoja ja hedelmiä kera jogurtin sekä leikkeleitä ja juustoja salaatin kanssa. Olen niin kaivannut Berliinin ihania (ja halpoja!) aamiaisia. En malta odottaa viikonlopun brunsseja. Ne hetket ovat niitä hitaan syömisen parhautta.
Illemmalla poikkesimme Duncker -nimisellä clubilla. Torstaisin siellä on ilmaiskeikkoja. Ovikello oli koodi sisään. Huippua! Ranskalainen, kahden miehen punk-bändi ”Dissidence Radio” , soitti parastaan lähes tyhjälle pienelle salille. Lavan vieressä istui mies, joka ilmiselvästi tiesi bändin jokaisen biisin ulkoa sekä jokaisen biisin koukut ja kujeet. Hän antoi sen näkyä ärsyttävästi. Heilui, rummutti, viskoi itseään, käsiään, jalkojaan sekä kaljapulloa käsissään typerä, omahyväinen ja täysin idioottimainen virne kasvoillaan. Hän häiritsi valtavasti touhuillaan keikan seuraamista.
Mistä tuollaisia tulee? Argh.
Kotiin päin kävellessämme satoi vettä.
On luvattu sadetta vielä pari päiväksi. Voin jatkaa energian tankkaamista.
Olen tehnyt tätä useasti. Miettinyt pakkaamista, ottanut passin esiin ja suunnannut lentokentälle. Toisinaan aamuyöstä, joskus päivällä, mutta vähintään kerran vuodessa.