What goes around, comes around? 

Bostonissa syöksyin syvemmin miettimään olosuhteita. Kuinka niiden hyväksyminen vaikuttaa omaan itseensä, mutta mielessäni virtasi myös karman vaikutus. Mitä karma tarkoittaa?

Olen ennenkin pallotellut ajatuksilla, että saako paha aina palkkansa ja hyvyys aina palkitaan? Onko maailma epäreilu vai jaetaanko nallekarkit tasan? 

Löysin oman joogastudioni Bostonista, Karma Yoga Studios . Sydämeni jäi sinne. Osa ainakin. Sydämen muotoinen pieni pala sydämestäni.

Joogan lisäksi heillä on kaunis ja eteerinen luomukahvila. He auttavat kodittomia ihmisiä keräämällä heille vaatteita. Se on myös hylättyjen ja loukkaantuneiden eläinten turvapaikka. Erään päivän aikana tuli ”David” hakemaan uudet kengät, kertoili samalla, että takkeja tarvitsisi talven kylmiä ilmoja varten, ja yksi pariskunta toi pökertyneen pikkulinnun hoitoon. Siellä on myös nähty kalkkuna, koiria ja peurakin. 

Jäin joogailujen jälkeen kahvilaan aina. Luin lehtiä, kirjoitin tutkimussuunitelmaani tai muuten vain olin ja mietin. Noiden hetkien myötä opin tuntemaan henkilökuntaa sekä joogan opettajia. Voin jopa sanoa, että sain sieltä ystäviä loppuelämäkseni. Miksi sitten karman pohdintaa..

Harmikseni kyllä, menetin ystävyyssuhteen reissullani johtuen, että maailmamme ja elämämme eivät kohdanneetkaan. Katsoimme, elimme ja koimme täysin eritavalla. Vaikka pohjimmiltani aina uskon, että jokainen meistä haluaa samaa, olla onnellinen, rakastettu ja saada rauhan. Mutta me jokainen teemme sen eritavalla. Kenelläkään ei ole oikeaa tai väärää tapaa. 

Mutta tämän pienen elämäntaparistiriidan takia olin jäädä kodittomaksi matkallani. 

En juurikaan pahoittanut siitä mieltäni. En vihastunut ystäväni käytökseen, toki hieman hämmennyin ja hetkeksi suivaannuin. Kuinka voi arvottaa elämäntapavalinnat.. mutten lähtenyt miettimään, että hän olisi ollut minulle velkaa tai minä hänelle. Toki koitin hieman selventää tilannetta, mutta joskus on helpompi luovuttaa kuin enää pahoittaa toisen tai omaa mieltä. En jäänyt potemaan, murehtimaan tai surkuttelemaan maailman olevan paha, vaan rohkeasti pyysin apua lähes tuntemattomilta ihmisiltä. Uskoin hyvään ja kenties siihen, että olosuhteet ovat nyt nämä, pakko kysyä tukea ulkopuolelta. En tietenkään tarkoita, etteikö asioihin voisi vaikuttaa, mutta joskus on parempi oikeasti luovuttaa. 

Ehkä se, että kerran autoin lajittelemaan ja erittelemään kasvorasvanäytteitä parisen tuntia respanpitäjän kanssa, samalla katkeamattomasti tarinoiden elämistämme, molemmat vakavasti kuunnellen ja kirkkaasti nauraen, sai erään pariskunnan muutama päivä sen jälkeen tarjoamaan lumimyrskyssä minulle lämpimän autokyydin uuteen majapaikkaani.

Tai ehkä se, etten suonut tummanpuhuvaa ja pahaa ajatusta ystävälleni, vaan enemmänkin kevyttä myötätuntoa häntä kohtaan sekä olin myös pahoillani hänen puolesta, ettei hän suostunut hyväksymään toisenlaista elämää, auttoi minua löytämään ja saamaan sellaiset ihmiset elämääni, jotka ruokkivat minussa entistä enemmän ystävällisyyttä sekä pyytetöntä ja vilpitöntä läsnäoloa. Heidänlaiset ihmiset saavat minussa energiaa, jotta jaksan sekä haluan hymyillä. 

Ehkä karma minulle näyttäytyy siten, ettei välttämättä tasan mene nallekarkit kahden ihmisen välillä, mutta jos luot jotain hyvää ajatuksissasi samalla kun teet hyvää, saat sitä takaisin. Ehkä eri muodossa, ehkä eri ihmiseltä.

Mutta pitää olla sun tärkeimmät aistit ja sun vahva sydän auki vastaanottamaan kaunista, arvokasta ja elämäniloista hyvää. Muuten jää siitä paitsi.