ensivaikutelmia ja ennakkoluuloja
Edelleen on mietinnässä lähteäkö kesällä jälleen kerran tuttuun ja turvalliseen Berliiniin kavereitten kanssa, päähänpisto Coronan yössä, tiedättehän. Vaiko..
…Lecceen. Kutsu kävi Italian korkoon eräältä, johon tutustuin Meksikon rannalla.
Aluksi tämän italialaisen olemus rantabaarin tiskillä oli liian keimaileva, liian intensiivinen katse ja hyvin flirttaileva, joka tuntui vilpilliseltä . Vaikka hän oli komea, nuorehko mies, vaalea ja sinisilmäinen, mutta se käytös oli luotaantyöntävä..
Tunnistin jälkeenpäin hänen herättäneen minussa pelkoa ja epävarmuutta. Ehkä hänen käyttäytyminen muistutti, jostain mistä ei ollut tullut hyvää tunnetta aikoinaan. En tiedä. Ehkä se käytös oli minun käytöstä.
eräänä päivänä, päätin haastaa ensivaikutelmat. Olin kuitenkin useasti törmännyt tähän mieheen pienen kaupungin sykkeessä tai rannalla auringossa vaihtaen pari sanaa, joten kysyin häntä lounaalle läheiseen ravintolaan. Kuitenkin meissä aina asunut pieni kapinahenki, ja halusin tietoisesti vastustaa itse luomaa mielikuvaa hänestä.
Lounas venyi yli kahteen tuntiin. Mitä enemmän juteltiin, sitä enemmän halusin tutustua tähän toiseen ihmiseen. Halusin kuulla tarinoita hänen asumisestaan eri puolella lattareita, opiskeluista Harvardissa ja elämästä, Italian kulttuurista, maailman eri kolkkien elämästä. Halusin jakaa haaveita ja unelmia. Hän oli hauska, fiksu, motivoitunut elämään, kohtelias ja niin, komeakin vielä. Nämä kaikki piirteet ja teot olisivat jääneet huomaamatta, jos olisin vain tutustunut omiin ennakkoluuloihin. Pääsin tutustumaan uusiin ajattelumaailmoihin. Ja nyt pääsisin tutustumaan myös hänen kotikaupunkiinsa, jonne hän matkaa kesän lopulla. Kallista on sinne mennä, mutta onko tässä kohtaa rahalla merkitystä?
Mietin toisinaan minkälaisen mielikuvan itsestäni annan. Eilen juuri hyvä ystäväni sanoi, että olen hieman häilyvä heitukka ja pintaani syvemmälle ei ole helppo päästä ja toisinaan en ota huomioon uusia ihmisiä, jos he tulevat ’porukkaan’ myöhemmin.
Eräs asiakas baarissa totesi minun olevan sen verran ystävällinen, ettei tiedä olenko asiakaspalvelussa niin iloinen aina, vai yritänkö uida ’liiveihin’ ja toisessa duunissa sain jälkeenpäin tekstiviestin yhteistyökumppanilta, että on hienoa tavata posiitivinen ihminen. Mutta ne ovatkin työrooleja. Vaan kuinka paljon?
Mitenköhän omaan käyttäytymiseen pitää suhtautua? Kuinka paljon pitää ottaa huomioon muut ympärillä olevat verrattuna omaan persoonaan? Kannattaako korostaa heti omia erityislaatuisuuksiaan?
Tällaisena muistan lounashetkemme Tulumin rannoilla.
