Zihuatanejo. Tyynen valtameren hiljainen kalastajakylä parisen sataa kilometriä Acapulcosta luoteeseen, Guerrerossa. Tai se on viettänyt suurimman osan historiastansa uneliaana omassa rauhassa, kunnes 90-luvulla väkiluku on noussut 7000 asukkaasta 35 000. On olemassa kaksi alkuperää kyläpahasen nimelle. Ensimmäinen olisi peräisin P’urhépecha kielestä, joka tarkoittaa ”keltaisen vuoren vesi”, ja toinen olisi Nahuatl (Cihuatlán) tarkoittaa ”paikka naisille”.

Noria alueelta, jossa asuin ja ehkä tulen taas joskus asumaan, ylitetään pieni silta keskustaan, tai biitsille Playa Madera, tai kalamarkkinoille rannalle, kalastajalaivojen vartioidessa sun matkaa. Ja sekin matka on noin 7 minuuttia.

Playa Maderalla voi ”vuokraa” tollaisen aurinkotuolisysteemin, yleensä ostamlla drinksun tai bissee ja jotain safkaa. Jossain vaiheessa jouduin pulaan, kun ei ollut enää frendei jotka osti murkinaa, ja mun lempparitarjoilija joutu kans pulaan, (sen raflan omistaja oli tosi ahne ja palvoi vain jenkkei ja kanadaturistei, ne dokas ja örvelsi niin sairaasti..) ku yleensä ostin vain bissen. Sit jouduin selittämään, että saan hotlassa safkat, en viiti syödä täälllä ja oon aika köyhä, ettei mulla ole kauheesti rahaa. Tarjouduin toki menee muualle, mutta kai se diggas musta tai jotain, se tarjoilija, että sain olla sitten rauhassa loppukerrat.
 

Toisinaan käytiin noin tunnin kävelylenkin Playa Ropalle. Tie takaisin on alamäkeä, tie sinne tietenkin ylämäkeä. Mukavat kunnonkohotukset saa siinä samalla. Hiki virtas ja vettä kului litroja.

Zihuassa on jokavuotiset karnevaalit maaliskuun ekalla viikolla. Tänä vuonna pistettiin hostellin baari aikaisemmin kiinni ja lähdettiin tyttöin kanssa(Mali, Luz ja Marika) ensiksi syömään mereneläviä elikkäs tuorejuustolla täyettyjä kookoskatkarapuja. nmamama. ja sitten mentiin karnevaalitunnelmiin! Se on jotenkin hienoa, että kaikki on ihan pähkinöinä, ku on jotain yhteistä ilontunnelmaa, menoa aika hyvin ilman alkomahoolia… Pääsin fiilistelee kitarafestareita, karnevaaleja ja viini ja ruokafestarit ehti kans alkaa ennen ku lähin. Se on sitä highseason aikaa. Kaikkee on joka viikko.

meille ilmestyi myös tivoli sinne hetkeksi. kummitusjuna!

Playa Ropa

Rincon del Viajerossa kokkailtiin toisinaan. Tuolla kertaa oli kaverin synttärit ja koko kööri, jotka silloin siellä hengaili ja yöpyi, osallistui pinata-bileisiin valmistamalla ruokaa yhteiseksi juhlapöperöksi. Juotii mezcalia ja kuunneltiin musaa. Niin ja hakattiin pinata! Leppoista oleskelua. öhöm..

Rannalla mennään usein naimisiin. Tuollakin mennää harva se viikonloppu. Mäkin voisin mennä.. ja Silloin viikonloppuisin sinne tulee myös paikalliset lähikaupungista, Ixtapasta tai muualta hengailee ja uiskentelee aalloilla. Arkisin oli rauhallisempaa eikä ollut tungosta. Kauheasti nuorta porukkaa siellä ei ole, siis turismin puolelta, jos vaikka vertaa muihin paikkoihin missä olin ollut. mutta ehkä pian tulee laumoittain!!

Taitaa Rincon olla yks niistä päkkäreille mieluisimmista majoitusmestoista. Onhan se aika liberaali jo Malin takia, joka on entinen surffari ja nykyinen taiteilija, myös tosiaan sielultaan ja käytökseltään. Kun olin respassa duunissa, hän osasi arvostaa tiettyä järjestelmällisyyttäni ja asiakaspalvelutaitojani.

Respa sekä baari että aamukahvila.

Eilen taas juttelin Malin kanssa, että josko sinne menisin pidemmäksi aikaa..tuomaan lisää uutta menoa..livemusaa, dj-iltoja, joogatunteja..blockpartyja, bazaaria.. oonhan täällä suomessakin joka paikanhöylä, niin enköhän tuollakin osaisi toimia samanlailla. Tunnen jo osaa jengistä joka siellä Zihuassa on vaikuttanut vuosia. Niihinkin tutustuin parissa viikossa.

Täällä stadissa nyt vain yritän päästä joogaohjaajakoulutukseen, jotta voisin hyvillä mielin lähtee tekee sitä duunia. Minne nyt tieni viekään. Eletäänhän me vain kerran.