Piñata y Guadelajara

Hola Hola bola!

Äsken räjäytettiin piñata, grillailtiin fisua; doradoa, tehtiin guacamolea salsaa pico de calloa,  juotiin mezcalia, rommia, victoriaa, kaikkea vähäsen, puhuttiin ranskaa, espanjaa, Suomea, englantia, maistettiin tikkareita ja nimettiin cucaratca barracrudaksi ja hiiri juanitoksi. Timillä on syntymäpäivä. Siksi. 

Malin luona on ollut hyvä olla. Rincon Del Viajero on loistava paikka jäädä pidemmäksikin aikaa. Zihuatanejossa. Suosittelen. Luulen että jään tänne loppuajaksi. Tai lähden sitten Mexico cityn huudeille kun on pakko. Se lento kotiin.

 Huomen aamuna tosin guadelajaraan lähdemme. Jännittää hieman nähdä livenä kaverini joka tuli tutuksi tämän Lilyn kautta. Mutta silti ihan kepein mielin, luottavaisena vaistoon, joka kertoo; aaltopituudella ollaan samoja. Jehhh! Meidän pohjoisen surffaava maya tyttö ja hänen mexicomies ja onnikoira. Huisia. Matan tuskin odottaa! Ei siten että odottaisin Suurta, ihmeellistä ja kaikkea.. Ihan normielämämää kahvilla ja maidolla.. Suurta on vaan että kuinka nykymaailma vaan saa aikaan ihmeitä, Niin se tämä internet tekee meidät läheisemmäksi, kuuluvammaksi ja tutuimmaksi. Toiselle puolelle maailmaa. Sellaista tämä elämä on..?

Kuuluvammaksi elämääni tuli myös se mies, jonka tapasin täällä. Hän, joka on nyt kotimaassaan. Hän,  jonka kanssa olen yhteydessä joka päivä, internetin ansioista. Sekin on huisia. Toisinaan jopa uskon,että tämän tuhansien kilometrien ja kahden kuukauden aikaväli on ollut edistävämpi tekijä suhteessamme kuin se että oltaiisin samassa kaupungissa, maassa…samalla aikavyöhykkeellä. Kolmisen viikkoa kotiin. Tukholmaan. Yhdeksän tuntia bussiin kohti uutta ja ystävällistä! On aika sanoa hyvät yöt. 

Jei!