Saari teema jatkuu, Belize

Ja kuinkas ollakaan, löydän itseni tällä hetkellä Belizestä, Caye Caulker saarelta.

Vajaa viikko meni Mahahualissa, Costa Mayalla Meksikossa. Ei ollut maha hualia, vaan jalka meni huonoon kuntoon moskiittojen takia. Antibiooteilla mennään. Jokatapauksessa. Yövyin kanadalaisten kavereiden omistamassa talossa, joka oli entinen ravintola, nimeltä Pirates&Roses. Meillä oli edelleen baaritiski. Se oli hauskaa. Itse nukuin lavalle rakennetussa ”huoneessa”. Tuli mieleen ajat Berliinissä… 

Siellä vakipaikakseni muodostui kahvila Aroma, saksalaisten pitämä, sekä rantabaari Cool Bar, so called Irish Bar. Jep. 

Päivät siellä kului lenkkeillessä, joogatessa sekä kookospähkinöitä juoden ja syöden. Kanukkikavereiden perhe muodostui mukavaksi, ja pian olinkin kauan kaivattu pikkusisko pojille. Ei paha.

Rentoutumisen aste tuplaantui ja oli aika lähteä Chetumaliin. Siellä odotti ystäväni ja kollegani, sekä työsaaren päällikkö. Oli aika lähteä Belizeen. Tietenkin myöhästyminen lautasta oli odotettua, joten hengailu Quintana Roon pääkaupungissa tuotti kourallinen antibiootteja kipeään ja turvonneeseen jalkaan sekä hassuja tarinoita suomalaiselta merimieheltä, jolta oli kynitty fyrkat belize naisen suvun toimesta. Asiaa. 

Lauttamatka San Pedron kautta Caye Caulkerille oli unettava, nukuin. Bisset San Pedrossa virkisti. Onneksi. Ja Ah. Vihdoin saapuessamme Caye Caulkerille, mitä nyt yhden moottorin sammahtaessa ”keskellä” Karibian merta, oli olo kuin kuninkailla. Vihdoin. Meri. Tuuli. Ja saaren motto, Go Slow, saavutti meidät. Hipsittiin hiekkateitä pitkin Bella’s backpackereiden hostelliin, jossa Jeff toivotti tervetulleeksi ja sanoi, että otetaan huomenna tärkeimmät muodollisuudet..nyt ei vois vähempää kiinnostaa.. Ja sitten hän sytytti tupakin. 

Joten hiphei, lähdimme maailman makeimmasta hostellista syömään hyvää hyvää ruokaa, kalaa, katkarapuja, valkosipulikastiketta, kookoskastiketta ja salaattia.. Samaan aikaan moskiittojen vetäessä mua illalliseksi. 

Ja nyt. Päätimme tovi sitten että olisi lähtö Guatemalan poikki Meksikoon!

que buena es la vida con mucho viento!