Tuulen ja aaltojen surffarit

Meksiko Isla Blanca, joka on 25 minuuttia cancunista pohjoiseen. Häiriötön, valkoisia hiekkarantoja ja koskemattomia viidakoita. Salainen piilopaikka ja pieni sellainen. Siellä pystyy vuokraamaan maalaismaisia mökkejä yöksi tai leiriytyä niille merkityille paikoille. Kitesurffauskouluja siellä on muutamia, ja ne houkuttelee väkeä, jotka ovat kiinnostunut hieman seikkailemaan veden ja tuulen parissa. Taivas on maalattu niiden värikkäillä purjeilla.

Isla Blancalle pääsee vain autolla.ite otin taxin ja se maksoi 250 pesoa.. Kulku sinne on syrjäisiä hiekkateitä pitkin, keskelle ei mitään. Saareen ei ole liitetty mitään palveluja, joten sähkö siellä on useimmissa paikoissa tuuli- tai aurinkkoenergialla, sieltä ei löydä tavarataloja eikä puhelinyhteys kanna sinne saakka. Tämä on todella paikka, missä voi päästää kaiken arjen pois päästä ja keskittyä olennaiseen, itsensä ja muiden kanssa hengailuun. Ja kitesurffailuun tai niinkuin minä, joogaan ja juoksemiseen, lukemiseen ja lepoon.

Ikarus on yksi kitesurffikouluista. Ite olin siellä. En tosin käynyt ottaa tunteja, (1 yksityistunti on 73 euroa) mutta kaverit hieman antoi mun maistaa tuota hurjan viehättävää lajia.

Kahden hengen huone oli noin 38 euroa, eli aika tyyristä, mutta leirintämaksu oli vain pari euroa. Aamuisin ja iltapäivä viiteen siellä toimi keittiöpalvelu, vähän kuin ravintola, jonka jälkeen se oli yhteiskeittiö. Niissä main siis viiden jälkeen myös väki, joka tuli vain leijalautailee, lähti pois. Jäljelle jäi me; kaverit ja pari muuta. Muutaman tunnin päästä jäi jäljelle vain pimeää ja tähdet, kun sähköä ei enää ollut. Kaunista, upeaa ja sielu lepäsi.

Siellä ei susta tullut yhteiskunnan oksennusmörköä, sai olla oma itsesi, pääsi takaisin luontoon ja kuulemaan oman perustarpeesi, peruskivet ja perustat elämän kauneuteen -liikkumisen, nälän, yhdessä olon, rakkauden ja unen.

Koirat aina villiinty ja jahtasi lautaulijoita.  © Jens Handell

Kitesurffaukseen kuuluu temppja ja hyppyjä, joiden vaikutteet tulevat muista lautailulajeista. ©Jens Handell

Pro-kamera lautaan.

© Jens Handell

Kyllä toi näytti niin hienolta, ja fyysisesti ja teknillisesti haastavalta, että mun ehkä pakko lähteä opettelemaan lajia joku päivä.

Tutustuin Guatemalasta Meksikoon reissulla yhteen jenkkimieheen, joka on asunut Quintana Roolla 15 vuotta, opettaa joogaa, sukellusta ja käy surffailee tuulen avulla Ikaruksessa. Tiedän, että mulla on ihan milloin tahansa majapaikka, sekä kontaktit tuonne takaisin.

Suomessa olen hakenut jooga-ohjaajakoulutukseen, joka kansainvälisen jooga allianssin alla, joten jos ja kun sinne pääsen, niin mun ovet avautuu koulutuksen jälkeen koko maailmalle.

Ja sitä kautta voisinkin toteuttaa haaveeni; matkustaa ja tehdä töitä siellä missä sydämeni on.

Näitä hiekkateitä lenkkeilin koirien juostessa kintereillä. Näyttää ihan lumelta. Hahha.

© Jens Handell

Onnellisuus on leija, ja sä olet tuuli.