On se kaunis. Niin ulkoa kuin sisältäkin. Mark Lanegan Bandin Blues Funeral levykäinen lähti tilaukseen pari kuukautta yhtyeen The Circuksen keikan jälkeen. Keikasta kun kuulin, niin liput lähti tilaukseen ennen kuin sen kummemmin Laneganin soolotuotantoon ehdin perehtyä. Olin kuunnellut ainoastaan Screaming Treesiä ja Mad Seasonia. Etenkin jälkimmäistä. Sen kuitenkin ymmärsin, että tuota keikkaa ei parane missata, joten sinne mennään kun kerrankin joku jota kuuntelen, on vielä elävien kirjoissa, nimim. väärällä vuosikymmenellä syntynyt 🙂

Ensin kuunteluun meni luonnollisesti yhtyeen uusin tulokas Phantom Radio, jolta kuultiinkin kiertueella useampi biisi. Ennen keikkaa ja sen jälkeen olen kuunnellut muutakin mieheltä ilmestynyttä musiikkia. Kaikki levyt eivät itselleni kolahda. Ei mikään niistä huono ole, ei varmaan Laneganin äänellä huonoa levyä onnistuisi tekemäänkään. Miehen tuotannossa kuitenkin on hyvin rauhallista materiaalia, ja itseäni miellyttää enemmän ne vähän ns. menevämmät kipaleet. Blues Funeral oli ehdottamasti sellainen levy, minkä omiin kokoelmiini halusin. Ensi vilkaisemalta levyn takakanteen voin sanoa, että 9 biisiä 12:ta on todella hyviä. Kolme biisiä on vähän vieraampia, en niistä osaa vielä sanoa. 

Moni muukin on tästä asiasta kirjoittanut, mutta se ääni!  Matala ja karhea (ei Lemmy Kilmistermäinen) ja todella tunteikas. Rauhallinen, mutta samalla hyvin voimakas. Wau, ei voi muuta sanoa. Ei ole kaikilla tuommosta lauluääntä.

Lanegan on aika vähäsanainen, keikalla taisi pisin lause olla Thank you very much.. mutta muuta en odottanutkaan. Keikalla oli mahtava tunnelma, lämppäri Sean Wheeler & Zander Schloss oli myöskin loistava.. Hieno fiilis jäi. Toivottavasti pääsen molempia näkemään livenä jatkossakin. 

Blues Funeral istuu muuten oikein hyvin tällaiseen sateiseen päivään. Vaikea valita, minkä biisin tähän valitsisin…ehkäpä The Gravedigger’s Song, josta on videokin olemassa. Ja eikö ole muuten hieno video?