On se kaunis. Niin ulkoa kuin sisältäkin. Mark Lanegan Bandin Blues Funeral levykäinen lähti tilaukseen pari kuukautta yhtyeen The Circuksen keikan jälkeen. Keikasta kun kuulin, niin liput lähti tilaukseen ennen kuin sen kummemmin Laneganin soolotuotantoon ehdin perehtyä. Olin kuunnellut ainoastaan Screaming Treesiä ja Mad Seasonia. Etenkin jälkimmäistä. Sen kuitenkin ymmärsin, että tuota keikkaa ei […]

Moikka! Blogi on nyt viettänyt aika kauan hiljaiseloa, johtuen lähinnä siitä, että opparin teko vei suurimman osan ajasta loppuvuonna. En myöskään ollut aivan tyytyväinen omiin kirjoituksiini. Oppari on nyt kuitenkin valmis (mikä helpotus!! 🙂 ) joten aikaa löytyisi taas muullekin. Uusi vuosi on hyvä mahdollisuus aloittaa blogi puhtaalta pöydältä, vaikka ihan omaksi iloksi jos ei […]

Olipa kerran tennari. Ja sen toinen puolisko. Tapasin tennaripariskunnan nököttämässä Anttilan kenkähyllyllä kutsuen nimeäni. Enhän minä mitenkään voinut vastustaa noita koiranpentu-ilmeellä katsovia tennareita, vaan päädyin tuomaan ne mukanani kotiin. Jotain niistä kuitenkin puuttui…ehkäpä…ei…mutta jos sittenkin.. Frasier-sarjan alussa näkyvä Seattlen skyline on aina näyttänyt silmiini kivalta, etenkin nyt, kun olen innostunut kaupungista 90-luvulla tulleesta musiikista. Niinpä […]

  Siis postissa. Eilen. Ilmestynythän se on jo viime vuoden puolella, mutta nyt kotiutin sen.. ah niin täydellisen deluxe-editionin tuosta Mad Seasonin vuonna -95 julkaisemasta ainoasta mutta sanoinko jo täydellisestä albumista. Mun piti jo eilen kirjottaa siitä, mutta kun Pukumiehet tuli…ja nytkin mun pitäis kai miettiä jotain opinnäytetyön suunnitelmaa, mutta asiat tärkeysjärjestykseen, eli ensin Mad […]

Tänään 22.8.2014 Layne Staley olisi täyttänyt 47 vuotta. Laynesta voitte lukea enemmän aiemmista postauksistani, mutta olihan kyseistä päivää jotenkin muistettava. Love, Hate, Love: //www.youtube-nocookie.com/embed/l9jX1KAKp78  

Mother Love Bone. Kuuntelen siis muutakin kuin Alice in Chainsia ja Mad Seasonia. Seattlen soundi on kuitenkin kolahtanut ja kovaa. Harmittaa vähän, etten aiemmin ole löytänyt näitä hienoja bändejä, mutta eipä sille mitään voi…pitää nyt sitten kuunnella senkin edestä.. Kuten Mad Season, myös Mother Love Bone on saanut aivan liian vähän huomiota. Bändistä olisi voinut […]

  Mun piti kyllä siirtyä jo Layne Staleyn musiikista johonki muuhun, ettei kaikki postaukset käsittelis samaa esiintyjää tavalla tai toisella. Mutta..ku mää menin näkemään sellasta unta, että Jar of Flies oli kuunneltuimpien levyjen listalla, ni pitihän mun nyt sitten edesauttaa tämmöstä mahollisuutta, että kyseinen EP olis taas kova juttu..(myönnetään, mä nään vähän outoja unia välillä..) […]

Vuonna 1994 joukko seattlelaisia muusikkoja niinkin vaatimattomista yhtyeistä kuin Alice in Chains, Pearl Jam ja Screaming Trees lyöttäytyivät yhteen muodostaen kokoonpanon nimeltään The Gacy Bunch. Keikkoja heitettiin, tunnettavuutta tuli ja sitten olikin aika mennä levytysstudioon. Levylle bändin nimeksi valikoitui Mad Season.  Levyn kansitaide on vokalisti Layne Staleyn käsialaa. Yhtyeen tarina on melko lyhyt. Ainoaksi albumiksi […]

Layne Staleylla ( 1967 – 2002 ) oli sellainen ääni, jollaista en usko enää tulevan vastaan. Harmikseni löysin Staleyn aikaisen Alice in Chainsin vasta ei niin kauan sitten, mutta nyt kun löysin, niin takaisin ei ole paluuta. Olin kyllä kuunnellut Would? ja Rooster biisejä Youtubesta aina silloin tällöin, Nirvanan kautta luultavasti ne joskus löysin. Eräänä […]

Morjentes vaan! Nutshell täten ilmoittautuu Lilyn uudeksi bloggaajaksi. Joskus tuli pyöriteltyä mielessä blogin perustamista, mutta tulin siihen tulokseen että miks ketään kiinnostais lukea mun juttuja? Näin ollen siis tyydyin vain lukemaan muiden kirjotuksia. Nyt on kuitenkin jostain kumman syystä päädytty siihen pisteeseen, että ketään täällä kotopuolessa ei enää kiinnosta mun selitykset musiikista ja sen semmosesta….Eli […]