Layne Staley

Layne Staleylla ( 1967 – 2002 ) oli sellainen ääni, jollaista en usko enää tulevan vastaan. Harmikseni löysin Staleyn aikaisen Alice in Chainsin vasta ei niin kauan sitten, mutta nyt kun löysin, niin takaisin ei ole paluuta. Olin kyllä kuunnellut Would? ja Rooster biisejä Youtubesta aina silloin tällöin, Nirvanan kautta luultavasti ne joskus löysin. Eräänä päivänä sitten menin etsimään sitä ”hiton hyvää biisiä” (Would?) ja aloin jostain syystä lukemaan videon kommentteja, joita en kyllä kovin usein satunnaisista syistä lue, ..No, törmäsin sitten kommentteihin R.I.P. Layne, one of the greatest vocalists of all time jne. ja alkoi sitten enemmän kiinnostamaan bändin ja miehen tarina. Lähdin sitten Wikipediaan vähän seikkailemaan ja ..no..vähän surullistahan se oli, mutta ei nyt mennä siihen. Layne Staley ansaitsee tulla muistetuksi yhtenä kaikkien aikojen parhaimmista laulajista ja lauluntekijöistä.

 

Mitään elämäkertaa en ala kirjoittamaan, Googlesta löytyy jos enemmän kiinnostaa, keskityn lähinnä miehen musiikillisiin tuotoksiin. Parhaiten Staley varmasti tunnetaan Alice in Chainsin keulakuvana. Yhtye perustettiin Seattlessa vuonna -87, muita jäseniä olivat Jerry Cantrell, Sean Kinney ja Mike Starr. Vuonna -93 Starrin tilalle tosin tuli Mike Inez. Alice in Chains julkaisi kolme studioalbumia, ja lisäksi tietenkin EP:itä ja singlejä. Yhtye jatkoi toimintaansa Staleyn kuoleman jälkeen uuden laulajan voimin, mutta itse en kuuntele nykyistä materiaalia tai edes vanhaa uuden laulamana, koska mielestäni AIC ei ole AIC ilman Laynea. Layne kirjoitti hyvin henkilökohtaisista asioista, esim. Angry Chair kertoo hänen isäsuhteestaan, joten tuntuu jotenkin oudolta, että joku muu laulaa kyseisen biisin, Alice in Chainsina.

Jaa, mihinkäs mä jäin..niin, ensimmäinen levy Facelift ilmestyi vuonna -90. Laynen laulutyyli on tällä levyllä mielestäni hieman erilainen kuin tulevilla tuotoksilla, mutta ei ollenkaan huonolla tavalla. Mahtava levy, jolta kannattaa tsekata ainakin Man in the Box ja We Die Young. Mieluiten tietysti koko levy, mutta jos ei kokonaan viitsi kuunnella (mikä on kuitenkin lähes mahdotonta) niin nuo ehdottomasti kuunteluun.

//www.youtube-nocookie.com/embed/TAqZb52sgpU” width=”420″>

Toinen levy, -92 julkaistu Dirt kuuluu ehdottomasti klassikkolevyjen kastiin. Levyn tunnelma on melko synkkä, biisit kertoo paljon Laynen huumeriippuvuudesta ja Cantrellin masennuksesta. Dirtiltä löytyy myös omia suosikkibiisejäni, Rooster, Would?, Angry Chair, jonka Layne on myös säveltänyt itse, Down in a Hole. Tämä levy teidän täytyy kyllä kuunnella kokonaan..

Viimeiseksi studioalbumiksi jäi vuonna -95 julkaistu Alice in Chains, joka tunnetaan myös nimellä Tripod. Hieno levy tämäkin. Ehkä mä en ala listaamaan noita nää teiän täytyy kuunnella -biisejä, ku tulee vaan hiton pitkä luettelo…

Ite en pitkään aikaan ostanu ollenkaan levyjä, ku en vaan ikinä niitä kuunnellu, ja se tuntu jotenkin turhalta. Nyt sitten jotenkin innostuin ja menin Äxästä ostamaan yhtä, huom! yhtä levyä, Faceliftiä, mutta jotenkin onnistuin tulemaan liikkeestä ulos myös Dirtin ja Jar of Fliesin kanssa…ja viikon päästä ostin Tripodin ja Unpluggedin..Niin toi MTV:n Unplugged on muuten katsomisen arvoinen! AIC on aina ollu mahtava livenä (itse en tietysti tätä ole ikinä päässyt todistamaan, mutta onneksi on Youtube) ja kolmen vuoden keikkatauon jälkeenkin bändi veti loistavasti. Hieman surullista katsottavaa unpluggedista tekee se, että huumeriippuvuuden vaikutukset kyllä näkyy Laynessa, mutta noin muuten, kannattaa tsekata.

Layne Staley oli toki mukana muussakin kuin Alice in Chainsissa. Vähemmällä huomiolle on ehkä jäänyt Mad Season, joka julkaisi yhden albumin vuonna 1995. Sanoitukset ovat aika koskettavia, ne kun kertovat melko lailla huumeriippuvuudesta, joka vei niin Laynen kuin Bakerinkin aikaiseen hautaan.Tämänkin levyn aion kyllä jossain vaiheessa kotiuttaa.

Tuli muuten pitkästä aikaa laitettua kasetille, jep luitte oikein, vanhalle kunnon C-kasetille musiikkia, kun autossani on niinkin uutta teknologiaa kuin kasettisoitin. Radioon oon jo vähän kyllästyny ja Beatlesit ja Scorpions jo niin loppuun kuunneltuja, että piti vähän AIC:akin saada kaiuttimiin..nyt on paljo mukavampi ajella…ja kanssamatkustajat tykkää….(ei niillä oo paljon sanomista)

Vierailevana artistinakin Layne on joillain biiseillä käynyt..mutta Alice in Chains ja Mad Season ne tunnetuimmat kuitenkin.

Laynella oli omanlaisensa laulutyyli, jonka takia Alice in Chainsista alkujaan innostuinkin. Sen vuoksi nykyinen materiaali ei vain yksinkertaisesti kiinnosta…voihan ne hyvin vetää, mutta ei oo sama bändi enää…okei okei, en jauha enempää, voisin väitellä aiheesta vaikka maailman loppuun…

Toivottavasti kaikki teistä jo tunsi nimen Layne Staley, mutta jos ette, niin mars mars kuuntelemaan miehen musiikkia!

Tähän lienee hyvä lopettaa, ehkä joskus jotain lisää…