Lähdön tuntu

Huomenna minä lähden.

Tänään heräsin aikaisin, aamu oli sumuisen aurinkoinen ja ilma kirpeä. Ilmassa oli lähtemisen rauhallinen tuntu.

Lähden vaihto-opiskelijaksi Britteihin, Walesiin, pieneen kaupunkiin meren rannalle. Se on aika kutkuttavaa. En tiedä mitä on tulossa, ja se tuntuu juuri hyvältä. Tarkoituksenani on ainakin istua merta katsellen ja vaeltaa edes hieman nummilla. Nukkua asuntolassa, oppia uutta ja tutustua ihmisiin. Tehdä kaikenlaista uutta ja jännittävää.

Täällä minä sitten kerron kaikenlaista siitä mitä tapahtuu.

Lähes kaikkia tuntemuksia osaa joku muukin kuvata juuri oikein. Rakas sielunsiskoni käski minun tässä eräänä päivänä lukea Muumilaakson marraskuun ensimmäisen sivun. Se tiivistää tämän hetken tunnelmat juuri oikein, kuten Tove Jansson niin usein:

”Jonakin aikaisena aamuna Nuuskamuikkunen heräsi teltassaan Muumilaaksossa ja huomasi että ilmassa oli syksyn ja lähtemisen tuntu.
Lähtö tulee hypyn lailla! Yhtäkkiä kaikki on muuttunut, eikä lähtijä saa hukata minuuttiakaan, hän nyhtää teltankepit maasta ja sammuttaa hiilloksen sukkelasti, ennen kuin kukaan ehtii estellä häntä taikka tulla mitään utelemaan; reppua selkään nostaessaan hän hyppelee, ja lopulta hän on tiellä, yks kaks rauhallisena kuin ties mikä vaeltava puu, jossa yksikään lehti ei liiku. Teltan paikalla on vain tyhjä suorakulmio vaalennutta ruohoa, ja myöhemmin aamulla ystävät heräävät ja sanovat: Hän on lähtenyt, syksy tulee.”

Seikkailu alkakoon.