Kulinaristisia elämyksiä, osa yksi

image.jpg

Tästä se kaikki alkoi.
Ensimmäinen ateriani Britanniassa oli herkullinen ja ravintorikas juusto-kinkkuleipä. Kahvia oli ainakin puoli litraa ja se oli liian kuumaa.image.jpg

Legendaarisen aamiaisen olen syönyt vain kerran, enkä sinä päivänä tarvinnut lounasta.

image.jpg

Enimmäkseen ruoka näyttää tältä. Asuntolan ruokalassa täti ojentaa sinulle haluamasi pääruuan ja seuraava täti lisukkeet. Lisukepöydässä on aina muutamia eri perunoita, herneitä tai papuja sekä maissia tai porkkanoita. Voit siis esimerkiksi syödä lasagnen ranskanperunoilla, mikä tuntuu olevan ihan yleistä.

image.jpg

Kasvissushi oli oikeasti hyvää! Ja halpaa!

image.jpg

Tämän annoksen söin pubissa ja maksoin siitä kaksi kertaa enemmän kuin ruokalassa täysin samanlaisesta annoksesta. Oh well, tunnelma oli vähän parempi.image.jpg

Tuo murukahvin kanssa nauttimani möhkäle on nimeltään Welsh Cake. Täydellinen pipari. Sisältä pehmeä, muuten ei kova eikä liian pehmeä. Norjalainen kamuni söi paketillisen päivässä.

image.jpgTässä näemme kevätkääryleitä. Eivät vetäneet vertoja niille joita söin Tampereella kesällä. Tuli myös vähän paha olo.

Tähän mennessä siis kiteytys walesilaisesta ruokakulttuurista: vähän raskas olla.

 

 

Muoti Hyvä olo Meikki Päivän tyyli

Rannikolla

Tänään heräsin ihan muina ulkoilmanaisina ennen seitsemää vaeltaakseni koko päivän.

image.jpg

image.jpg

image.jpg

Yliopiston vaellusklubi järjesti syksyn ensimmäisen retkensä, johon minä ja muutama muu vaihtarikamu osallistuttiin.

Suuntasimme Pembrokshiren maisemiin, sinne ajoi bussilla rannikkoa pitkin pieniä ja mutkaisia teitä noin puolitoista tuntia.
Torkuttuani aamun bussissa ensimmäinen klubin johtajan asettama kysymys oli tahdoinko mennä lyhyelle, keskiverrolle vai vaikealle reitille. Kokeneena retkeilijänä (ostin vaelluskenkäni perjantaina periaattella puoleen hintaan on paras) valitsin tietysti keskiverron 16 kilometrin rannikkopolun.

Ja ai että se oli oikea valinta.

Lähdimme matkaan Newportin sympaattisesta merenrantakylästä. Maisemat olivat upeat, kuljimme ihan kirjaimellisesti rannikon kallioseinämien päällä ylös ja alas kukkuloita. Aika ajoin reitti oli myös aika, hmm, haastava kun ylöspäin piti kiivetä melkein neljän raajan avulla reppu selässä ja nousut eivät olleet mitään pikkuisia yliopistonmäkiä. Nähtiin kuitenkin vaikka mitä ihanaa: kiviaitoja, lampaita, puisia portteja, huikeita nummimaisemia ja meri koko ajan siinä vieressä. Polku kulki välillä laidunten halki, tiheän saniaismetsän läpi, jyrkänteen reunalla tai metsikössä. Korkeus- ja maastovaihtelut tekikin siitä niin jännittävää. Olin tosi ylpeä itsestäni kun vihdoin päästiin määränpäähän, Fishguard Fortiin, uupuneina mutta iloisina retkeilijöinä.

IMG_1137.JPG

 

image.jpg

 

 

image.jpg

 

image.jpgEipä tässä muuta kuin cha-cha-cha, aikamoinen lämmittely mun uudelle vaellusharrastukselle.

 

IMG_1116.JPG

 

IMG_1086.JPG

IMG_1070.JPG

 

 

 

Puheenaiheet Matkat Ajattelin tänään