Perillä

 

Täällä on ihanaa.

 

 

 

 

Ensimmäiset päivät on olleet niin utopistisen tuntuisia, että en ole ehtinyt oikein edes sisäistää kaikkea.

Olen ollut meren rannalla jo neljä kertaa. Kiivennyt kukkulan laelle.

Eksynyt hieman, mutta ollut siitä vain onnellinen, sillä maisemat olivat niin uskomattoman kauniit.

 

Asuntolani on vuonna 1951 rakennettu kivitalo. Tässä on karismaa, tunnelmaa, rappeutuneet kivet ja kaikkea.

Kaikki täällä vaikuttaa upealta. Yliopisto, opiskelijajärjestöt, kaupunki, ihmiset, ympäröivä luonto.

 

Olen juonut paljon evian-vettä, syönyt raskasta ruokaa ja kävellyt ylös ja alas näitä uskomattomia mäkiä.

Kaikki erasmus-ihmiset vaikuttavat huipputyypeiltä ja kaikki ovat niin helposti lähestyttäviä ja mukavia, ettei täällä ainakaan ole mitään pelkoa yksinolosta.

Ilmassa tuoksuu suola ja ilmankosteus tuntuu olevan jotakuinkin tuhat prosenttia.

Fiilikset siis tiivistettynä: täällä on ihmisen hyvä olla. Erityisesti erään suomalaisen Erasmus-opiskelijan.