Kotiinpaluu

Vasta hetki sitten pakkailin kesävaatteita matkalaukkuun Suomen päässä ja toisaalta tuosta hetkestä tuntuu olevan jo ikuisuus. Viime päivinä nuo samat kesävaatteet ovat löytäneet tiensä siihen samaan matkalaukkuun, valmiina hyppäämään syksystä taas kesään. Huomenna on edessä lähtö takaisin kotiin ja olen todella innoissani – pääsen näkemään perhettä sekä ystäviä, nauttimaan Suomen kesästä, joka onneksi alkoi kuulemma kunnolla hetki sitten, ja järjestelemään tulevan kesän isoja tapahtumia omassa elämässä. Toisaalta tuntuu myös haikealta ja oudolta lähteä Stellenboschista, vaikka tällä hetkellä kaupunki on todella autio kokeiden päätyttyä ja kampuksen kaduilla näkee kävelevän enää muutamia ihmisiä. Tämä paikka oli kuitenkin koti viiden kuukauden ajan, jonka aikana kehitin omat jokapäiväiset rutiinit, opiskelurytmin, lempi lounasravintolat ja sain uusia ihania ystäviä sekä kavereita. Vaihdon päätyttyä päättyy myös oma opiskeluni yliopistossa (jos kaikki menee putkeen), gradun tekoa sekä syksyn tulevaa harjoittelua lukuunottamatta. Monet ovet sulkeutuvat mutta kaikkea hauskaa on onneksi edessä!

DSC_0615.JPG

Kun reilu vuosi sitten mietin pitäisikö hakea vaihtoon mielessä pyöri asiat kuten olenko liian vanha (jälkikäteen ajateltuna, en todellakaan!), kotona on tällä hetkellä kaikki erittäin hyvin, on työ ja mielekkäitä harrastuksia, joten miksi lähteä puoleksi vuodeksi toiselle puolelle maailmaa. Tai valmistuisinko nopeammin, jos en lähtisi vaihtoon. Loppujenlopuksi, olen niin tyytyväinen että hain vaihtoon, pääsin juuri Stellenboschiin ja laitoin itseni oman mukavuusalueeni ulkopuolelle. Lähden täältä takaisin reppu täynnä uusia kokemuksia, oppeja sekä ystäviä ympäri maailman. Olen oppinut niin paljon Etelä-Afrikasta sekä sen uskomattoman monisyisestä historiasta, useista kulttuureista, ystävällisistä ihmisistä sekä upeasta luonnosta. Toisaalta, paljon jäi vielä nähtävää ja koettavaa kun katsoo maan pinta-alaa sekä ihmismäärää. Mutta aina täytyy jättää jokin syy tulla takaisin!

DSC_0646.jpg

Minulta on kysytty, mitä Stellenboschiin hakevan Helsingin Yliopiston opiskelijan tulisi ottaa huomioon. Stellenbosch on todella Eurooppalainen kaupunki, joten sitä ”todellista” Afrikkafiilistä ruohokattoisine hutteineen ja viidakkoineen ei täältä saa. Toisaalta, jokaisen käsitys siitä mikä on todellista Afrikkaa on varmasti erilainen. Jokaisella maalla sekä kaupungilla on oma historiansa ja ne ovat aina yhtä todellisia, oli sitten kyseessä Kapkaupunki tai Namibian aavikko. Jos päätät hakea vaihtoon juuri tänne, suosittelen alkamaan säästämään rahaa jo nyt. Vaikka hintataso on täällä alhaisempi kuin Suomessa, varsinkin mitä tulee palveluihin sekä ulkona syömiseen, on lähistöllä mitä upeimpia paikkoja jonne matkustaa, joka taas vaatii hieman kukkaron nyörien löysäämistä. Sillä Etelä-Afrikka on niin suuri maa, etäisyydet noihin siisteihin paikkoihin eivät aina ole lyhyitä joten lentäminen on usein myös kustannustehokkaampi vaihtoehto. Mitä turvallisuuteen tulee, varoitukset sekä ohjeistukset sitä koskien tulee ottaa vakavasti ja niitä kannattaa noudattaa. Etelä-Afrikka on edelleen yksi maailman vaarallisimmista maista ja rikollisuus on valitettavasti läsnä jokapäiväisessä elämässä. Itse olen säästynyt ryöstöiltä ja mikä tärkeintä oma henki ei ole ollut uhattuna, mutta tunnen monia, keiltä on lähtenyt puhelimia, pyöriä sekä luottokortteja parempiin käsiin. Myös keskellä kirkasta päivää. Lopuksi kuitenkin vielä varoituksena se, että saatat ihastua paikkaan ikihyvin etkä tahdokaan lähteä takaisin kotiin. Ja kannattaa pakata kunnon vaelluskengät messiin! 😉

DSC_0688.jpg

Etelä-Afrikalla tulee aina olemaan erityinen paikka sydämessäni, ja olen varma, että tulen tänne vielä uudestaan. Niinhän tapahtui ensimmäisen reissuni jälkeen ja tässä sitä ollaan. Nyt tuntuu kuitenkin siltä, että on hyvä hetki lähteä takaisin kotiin ja sulatella vaihdon aikana koettua ja opittua parinkymmen tunnin paluumatkan aikana Dohan kautta Helsinkiin. Stellenbosch kuittaa, mutta palataan vielä Helsingin päässä!

suhteet oma-elama opiskelu matkat

Blyde River Canyon & Kruger

Jatketaan vielä reissujuttujen parissa! Kokeiden päätyttyä vietimme reilun viikon Kapkaupungissa poikäystäväni sekä hänen veljensä kanssa Pöytävuorella haikkaillen, surffaten, ja kaupungista sekä sen hyvistä ravintoloista nauttien (olo oli kuin plussapallolla viikon syömisen jälkeen). Tulevan lankomiehen lähdettyä kotiin jatkoimme kaksistaan matkaa kohti Johannesburgia ja siitä eteenpäin Blyde River Canyonille. Blyde River Canyon on Lonely Planetin mukaan maailman kolmanneksi suurin kanjoni ja iso se todellakin oli! Yövyimme Graskop nimisessä pikkukylässä, jossa huomasi heti että olimme matkalla off-seasonin aikaan – kaduilla näkyi ainoastaan kaupustelijoita sekä putiikinpitäjiä ja pimeän tullen koko paikka hiljeni. Pienen asumissäädön jälkeen yövyimme paikan ainoassa hotellissa, sen ainoina sen hetkisinä asiakkaina. Hotelli oli todella ihana ja oli hauska viettää iltaa takkatulen ääressä lämmitellen, paikallisen työntekijän kanssa jutellen niin Krugervinkeistä kuin kulttuuriemme eroavaisuuksista. Sillä Graskop on 1,4km merenpinnan yläpuolella, oli yö todella kylmä. Kaikki lämpimät vaatteet tulivat tarpeeseen.

DSC_0909.jpgMaisemia kanjonilta, kirkkaalla säällä saattoi nähdä aina Mosambikiin asti

DSC_0901.jpgTerkkuja kotiin!

DSC_0925.jpgThree Rondavels, jotka muistuttvat läheisesti alkuperäisiä Afrikkalaisia ”hutteja”

DSC_0882.jpgBourke’s Luck Potholes

DSC_0830.jpgGod’s Window ja näköalapaikan vieressä oleva lyhyt sademetsäreitti

Mielestämme yksi yö Graskopissa sekä päivän verran Blyde River Canyonilla pyöriminen olivat tarpeeksi, varsinkin kun koko pohjoisen reissulle oli aikaa vain viikko. Jos olisimme jääneet alueelle pidemmäksi aikaa, olisi ollut kiva tehdä erilaisia päivähaikkeja, joita kanjonin ympäriltä löytyi. Me kuitenkin jatkoimme matkaa kohti Krugerin kansallispuistoa, tuota Israelin kokoista aluetta jossa voi nähdä vaikka minkälaista eläintä ja otusta! Ensimmäisen yön yövyimme aivan puiston ulkopuolella Sabie joen varrella, ja siitä seuraavat yöt puiston sisällä Skukuza rest campissa. Skukuza on puiston suurin rest camp, josta löytyi niin ravintola, kauneishoitola, iso kauppa sekä kaikki muut tarvittavat palvelut. 

Kuten lähes kaikissa luonnonpuistoissa (myös patikointireiteillä) täällä tulee maksaa erilliset sisäänpääsymaksut alueille päästäkseen. Jos tietää viettävänsä aikaa enemmän/pidempään eri luonnonpuistoissa Etelä-Afrikassa, Wild Cardin hommaaminen on järkevä vaihtoehto. Sitä näyttämällä saa hieman alennusta sisäänpääsyistä sekä ilmaisen sisäänpääsyn joillekin pienemmille alueille. 

Päivät Krugerissa alkoivat aamulla hyvin aikaisin heti kun puiston portit aukesivat ja keskipäivän paikkeilla tulimme omalle hutillemme ottamaan päikkärit ennen iltapäivän ajelua. Ensimmäisenä iltana olimme myös ohjatulla night game drivella sekä yhtenä aamuna kello viideltä lähtevällä sunrise game drivella. Erityisesti aikaisen aamun game drive oli mieletön kokemus! Oppaamme oli tosi hyvä ja hän bongasi eläimiä joita en ikinä itse olisi osannut löytää – kameleontti ja leijonanpoikaset keskeltä puskaa mainitakseni. Oli todella mageeta ajella ympäri puistoa safariauton kyydissä auringon noustessa ja kuunnellessa leijonan karjuntaa. Näitä kahta game drivea lukuunottamatta ajelimme puistossa itseksemme, Jesse kuskina ja minä kartturina ja kuvaajana 😉 Tosin meidän vuokra Chevy ei ollut kaikista paras safariauto, ensi kerralla täytyy ottaa korkeampi versio jotta näkee myös puskien yli…

DSC_0975.jpgHippo sekä salamatkustajat

DSC_1005.jpgFanttiperhe juomatauolla

DSC_0040.jpgImpala, joita oli koko puistossa varmasti kymmeniätuhansia.

DSC_0066.jpgSarvikuonoperheen iskä, joita pääsimme katsomaan iiiihan läheltä!

DSC_0083.jpgKirahvi aamupalalla

DSC_0110.jpgJa baby-kirahvi!

DSC_0131.jpgSeepra

DSC_0168.jpgAuringonlasku

DSC_0189.jpgLeijonanpennut, jotka tarkkasilmäinen park ranger bongasi

DSC_0231.jpgTunnistamaton lintu….

Summasummarum, Krugerissa oli aivan mahtavaa! Näimme todella paljon erilaisia eläimiä, joista parhaiten jäivät mieleen sarvikuono- sekä hyeenaperheen kohtaaminen ja kirahvit. Taas kolme yötä yhdessä rest campissa tuntui sopivalta ajalta ja jos puistossa viettäisi enemmän aikaa kerrallaan, viettäisin ajan kahden eri campin välillä. Näin ollen pääsisi ajamaan vähän eri reittejä ja näkemään erilaisia maisemia.  

Krugerin jälkeen lähdimme takaisin Johannesburgiin, jossa vietimme yhden yön, vierailimme Apartheid-museossa (kova suositus!) sekä ajelimme ympäri kaupunkia. Samalla tuli nähtyä Afrikkalaisen suurkaupungin ääripäät todella köyhästä Soweton townshipistä koko maanosan rikkaimpaan mailiin Sandtonin kaupunginosassa. Johannesburgissa olisin mielelläni viettänyt vielä yhden päivän lisää, mutta uskon että kaupungista saisi parhaiten irti paikallisen oppaan kanssa, joka osaisi kertoa minne mennä ja minne ei ehdottomasti kannata mennä. Rikollisuus on valitettavasti Joburgissakin arkipäivää, vaikka kaupunki on tehnyt paljon erityisesti keskusta-alueen sekä Braamfonteinin kaupunginosan siistimiseksi. Viimeisen illan ennen Jessen kotiinpaluuta ja omaa lentoani takaisin Kapkaupunkiin vietimme Orbit nimisessä jazz-ravintolassa illallistaen sekä paikallista musiikkia kuunnellen. 

suhteet oma-elama matkat