Tavallinen tiistai
Sillä elämä täällä ei ole ainoastaan vuorten valloitusta ja viikonloppuretkiä, ajattelin kirjoittaa ihan tavallisesta arkisesta tiistaipäivästä kuvien kera. Maanantait ja tiistait ovat minulle ehdottomasti luentotäytteisimpiä päiviä, joten ne toistavat aika lailla samaa kaavaa viikosta toiseen. Päivinä jolloin luentoja on vähemmän tai ei lainkaan saatan tehdä enemmän extemporé aktiviteetteja, surffata tai lähteä patikoimaan. Jokatapauksessa, tältä näytti tavallinen tiistai maaliskuussa Stellenboschissa Sannan silmin:
Asuntolan huoneeni näkymässä ei ole valittamista, vaikka sisäpihan seinät blokkaavatkin osan Coetzenburgin vuoren maisemasta. Tänään heräsin vasta 7:30 sillä edellinen ilta meni Helsinkiin ja Tallinnaan Facetimatessa. Täällä on todella helppo elää rytmissä jolloin nousee aikasin aamulla ylös ja käy ajoissa nukkumaan. Suurin osa paikallisista on todellisia aamuvirkkuja ja salilla on kuulemma ruuhkaa kuuden aikaan aamulla. Niin aikaisin ei minua vapaaehtoisesti kuitenkaan treenaamaan saa… Aamuisin tsekkaan aina ensimmäisenä miltä ilma näyttää – näkyykö vuori eli onko sumuista vai kirkasta. Tähän mennessä ehdottomasti suurin osa aamuista on ollut kirkkaita eikä pilvistä ole ollu tietoakaan. Syksy kuitenkin alkaa kovaa vauhtia tehdä tuloaan ja pilviä on alkanut samalla näkymä hieman enemmän kuin pari kuukautta sitten. Kunnon sateelle olisi suuri tarve, sillä koko Western Capen provinssi kärsii tällä hetkellä kuivuudesta ja metsäpaloista, joita on ollut myös Stellenboschin lähistöllä. Maaliskuun alussa Kapkaupungin pormestari Patricia de Lille julisti kaupunkiin hätätilan, sillä jos sateita ei pian saada ei hanoista myöskään kohta tule enää vettä. Ihmisiä kehoitetaan olemaan erityisen säästäväisiä veden käytön suhteen arkisissa askareissa sekä peseytymisessä.
Kunnon aamupala on ehdoton päivän alkuun saamiseksi! Kiitos Lauran olen täällä innostunut tekemään banaanipannareita kanelilla ja kurkumalla höystettynä, tarjoiltuna jugurtin ja mangon kanssa. Kyseisestä annoksesta on tullut oikea herkku niinä aamuina kuin ei tarvitse lähteä aikaisin luennolle. Tänään jääkaappi kuitenkin ammotti tyhjyyttään banaaneista ja mangoista, joten mentiin paistetuilla munilla ja avocadoleivillä. Ja kahvia täytyy olla, ainakin kaksi kuppia.
Sillä asuntolassa on useita keittiöitä joita voi vapaasti käyttää, jokainen asukas pitää keittötarvikkeita ja ruokia omissa huoneissan ja omissa jääkaapeissaan. Eli aina kun haluan tehdä ruokaa, on ensin raahattava astiat ja ruuat keittiöön ja käytävä vielä aina pari kertaa huoneessa hakemassa puuttuvia tavaroita. Kauppakassissa siis kulkee kätevästi kaikki astiat, mausteet, öljyt jne. mitä tarvitsee lähes jokaisella aterialla ja repertuaaria täytetään sitten aterian valmistuksen vaativuuden mukaan. Aluksi tämä oli todella rasittavaa sillä on tottunut siihen, että kaikki astiat ja ruuanvalmistukseen tarvittavat välineet löytyvät keittiöstä. Nyt olen kuitenkin oppinut suunnittelemaan, mitä tarvikkeita kannattaa pakata kassiin mukaan keittiöön sekä tottunut ramppaamaan huoneen ja keittiön välillä useamman kerran. Onneksi niiden etäisyys toisistaan ei ole muutamaa metriä enemmän.
Aamupalan jälkeen tein vähän kouluhommia kämpillä; luin artikkeleita iltapäivän luennolle ja hoidin juoksevia asioita. Olen lukenut tähän mennessä varmaan enemmän artikkeleita kuin yhden vuoden aikana Helsingissä, ja tahdille ei näy loppua. Kouluhommia on mielestäni ollut aika sopivasti, tekemistä on mutta ei kuitenkaan väsytykseen asti.
10:30 paikkeilla lähdin polkemaan salia kohti. Asuntola on kätevästi salin sekä urheilukenttien lokaatioon nähden oikealla puolella kaupunkia, sillä pöyrällä Maties Gymille hurautta vain parissa minuutissa ja kävellen matkaan kuluu noin 10-15 minuuttia. Matkalla voi bongailla kauniita asuintaloja ja sekä ihailla maisemia rugbykenttien yli vuorille. Kotimatkan kesto riippuu tietysti siitä, kuinka rankka treeni on ollut!
Maties Gym on ehdottomasti yksi kivoimmista saleista missä olen treenannut. Se on iso, avara, vapaita painoja ja rackeja löytyy paljon ja viba treenaajien kesken reipas ja positiivinen! Treenaaminen aamupäivällä 10-11 aikaan sopii omaan rytmiini ja saan treenistä myös enemmän irti verrattuna aikaiseen aamuun tai myöhäiseen iltaan. Salilla on tuohon aikaan myös todella hiljaista, aamuvirkut ovat lähteneet aikoja sitten ja iltapäivän ruuhka ei ole vielä ehtinyt alkaa. Treenaajia löytyy laidasta laitaan; urheilujoukkueita, kilpaurheilijoita, entisiä urheilijoita, opiskelijoita sekä vanhempia Stellenboschissa asuvia liikkujia.
Maisemia Social Sciences tiedekunnan luentosalin ikkunasta.
Salin jälkeen takaisin kotiin, lounas sekä pieni lepo ennen iltapäivän ja illan luentoja. Transitional Justice -kurssin luento alkoi kello 14 ja jatkui aina noin puoli viiteen saakka. Kyseinen kurssi on todella mielenkiintoinen ja relevantti opintoihini sekä graduni aiheeseen nähden. Tänään käsiteltiin muun muassa Etelä-Afrikan Truth and Reconciliation Commissionia sekä Disarmament, Demobilization & Reintegration mekanismia sekä sen impelmentointia konfliktin aikana ja jälkeen. Paljon vaikeita sekä monimutkaisia asioita ja aiheita, mutta todella mielenkiintoisa sellaisia.
TJ luennon jälkeen matka jatkui heti päivän seuraavalle ja viimeiselle luennolle, Politics and Cultural Change in Contemporary South Africa –kurssille. Kyseisellä kurssilla käsittelemme viikoittain eri aiheita uuden luennoitsijan kanssa ja tänään aiheena oli Labor Relations in South Africa.
Molempien edellämainittujen kurssien aihepiirit ovat suht rankkoja ja monimutkaisia ja opettajat haastavat pohtimaan sekä kritisoimaan luennoilla esitettyjä asoita jatkuvasti. Lähes joka tiistai luentorupeaman jälkeen olen aika poikki ja valmis menemään suoraan kotiin. Kun viimeinen luento loppuu klo 18:30 on lounaasta ehtinyt vierähtää jo tovi, joten välttääkseeni hangry-Sannan on parempi mennä suoraan kotiin ja syömään!
Tämänhetkinen kotini, Russel Botman asuntola. Alakerrasta löytyy kahvila sekä kaikille avoin opiskelutila, jossa erityisesti näin koeviikon aikaan on ollut ruuhkaa yömyöhään asti. Allekirjoittaneella ei tosin ole kokeita ollut, vaan ne odottavat tuloaan vasta toukokuun lopussa.
Kotiin päästyäni tein ruokaa ja hengailin keittiössä samalla käytävällä asuvan kaverini Neftan kanssa. Nefta opiskelee matematiikkaa ja on kotoisin Limpopon provinssista, pohjoisesta Etelä-Afrikasta aivan Botswanan, Zimbabwen sekä Mosambikin rajoilta. Meillä oli mielenkiintoisia keskusteluja muun muassa naimisiin menosta, uskonnosta, noituudesta sekä monista muista kulttuuriemme eroista. Vaikka kulttuurimme eroavat toisistaan todella räikeästi, Neftan kanssa on ollut kiva ja avoin keskustella, sillä molemmat ovat olleet avoimesti kiinnostuneita toisten tavoista toimia niitä alas lyttäämättä. Monet hänen kulttuurillisesti normaaleiksi ajatus- sekä käytösmalleiksi kokemat asiat ovat myös sellaisia, joihin ei Western Capen alueella eikä eikä erityisesti Stellenboschissa usein törmää. Näiden keskusteluiden jälkeen muistaa taas kirkkammin olevansa Afrikan maassa, jonka kulttuureita ei voida lokeroida yhteen eikä edes kahteen laatikkoon. Nefta oli esimerkiksi todella hämmästynyt kuullessaan, ettei miehen tarvitse Suomessa naimisiin mennessä maksaa loboloa, ”morsiuslunnaita”, tulevan vaimon perheelle. Hän myös kertoi, että yhdessä asuminen tulevan vaimon kanssa ennen naimisiin menoa olisi hänelle liian suuri riski – jos tyttöystävä kuolisi ennen naimisiinmenoa miehen tulisi silti maksaa lobolo naisen perheelle. Itse kerroin hänelle, että minun mielestäni sekä omassa kulttuurissani yhdessä asumatta jättäminen tulevan aviopuolison kanssa ennen naimisiin menoa nähdään riskinä. Ties mitä luurankoja kaapista löytyisi kun muutettaisiin yhteen vasta naimisiin menon jälkeen!
Olen täällä yrittänyt ottaa tavaksi lukea aina edes vähän ennen nukkumaan menoa. Tähän mennessä se sujuu aika hyvin! Huomaan että jymähdän helposti räpläämään puhelinta kun se on pienessä huoneessa koko ajan vieressä, ja yht’äkkiä aika on mennyt jo tunnilla eteenpäin. Tällä hetkellä luen Trevor Noahin Born a Crime kirjaa, joka on omaelämänkerta Etelä-Afrikkalaisen Xhosa äidin sekä Sveitsiläisen isän pojan elämästä sekä kasvusta Etelä-Afrikassa apartheidin aikaan ja sen jälkeen. Tänä päivänä Noah asuu Amerikassa, on ammatiltaan koomikko ja juontaa muun muassa The Daily Showta sekä Comedy Centralia. Netflixissä on on myös nähtävissä miehen uusi komediashow. Suosittelen kirjaa ehdottomasti jos haluaa kevyttä ja humoristista lukemista raskaasta ja vaikeasta aiheesta. Lista kirjasuosituksista liittyen Etelä-Afrikkaan, joita olen saanut useilta ihmisiltä, on pitkä ja sitä pitäisi kahlattua läpi vielä täällä ollessa… Sellainen oli tavallinen tiistai täällä Stellessä. Tänään keskiviikkona on erityinen päivä, sillä saan äidin ja isän Suomesta vierailulle ja pääsen näyttämään heille paikkoja ja viettämään aikaa yhdessä!