Hiking Coetzenburg Mountains

Aivan Etelä-Afrikan kotini vieressä kohoavat jylhät vuoret joille pääsee vaivatta patikoimaan lähestulkoon milloin vain. Asuntolamme ovelta kävelee reilu 10 minuuttia Coetzenburgin stadionille, missä yliopiston rugbyjoukkue pelaa kotiottelunsa ja jonka ympäristöstä löytyvät myös muut urheilufasiliteetit ja josta lähtee useita reittejä ylös Coetzenburgin vuorelle.

Sunnuntaiaamuna lähdimme Suomiporukkamme (meitä on 4 vaihtaria täällä Helsingin Yliopistosta) sekä Amerikkalaisen vaihtarin Sagen että Matie Buddyni Jenin kanssa patikoimaan läheiselle Coetzenburgin vuorelle. Sage oli meistä ainoa joka oli käynyt paikassa aikaisemmin, joten suunnistimme hänen muistinsa sekä Jenin kaverin antamien ohjeiden mukaan oikeille poluille. 

Nämä maisemat jaksavat aina pysäyttä, viiniviljelmiä ja vuoria toinen toisensa perään. 

Ilma oli todella lämmin, yli 30 astetta, ja kapusimme rinnettä ylös noin parin tunnin ajan pysähtyen useasti ottamaan kuvia ja ihailemaan maisemia. Monet olivat tulleet vuorelle myös juoksemaan ja pyöräilemään, Etelä-Afrikkalaiset ainakin täällä Western Capissa ovat selvästi sporttista kansaa ja ottavat hyödyn ja ilon irti loistavista ulkoilumahdollisuuksista. Takasin tullessa pysähdyimme uimaan pienelle lammelle, jossa meidän lisäksi viilenteli pari koiraa omistajiensa kanssa sekä viereisten tallien hevonen. Olimme kuulleet, että jossain päin vuorta olisi lampi ja luulimmekin löytäneen sen, mutta ilmeisesti tämä missä uimme ei ollutkaan se THE lampi ja harvemmin ihmiset pysähtyvät tähän kohtaa uimaan. Oh well, tulipahan viilenneltyä ja oikean lammen etsintä jatkuu ensi kerralla. Emme myöskään päässeet lähellekään vuoren huippua, ja kuulin myöhemmin hollantilaiselta kaverilta että hän oli haikkaillut ylös vuorelle jopa 4 tunnin ajan. Polkuja siis selvästi riittää, täytyy vaan osata löytää ne oikeat ja varata kunnon eväät mukaan koko päivän retkelle!

 

Maiseamia Stellenboschin kaupungin yli.

Ratsastaminen täytyy lisätä vaihdon to-do listaan tallien sijaitessa niin lähellä asuntoa ja kampusta.

Keskiviikkoaamuna päätimme lähteä samiselle Coetzenburgin vuorelle katsomaan auringonlaskua ja etsimään muita reittejä ylöspäin. Herätyskello soi kello 4:40 ja lähdimme liikkeelle kello 5 säkkipimeällä jolloin auringosta ei ollut vielä tietoakaan. Päätimme kivuta ylös vuoren toista reunaa ja selvittää millaisia reittejä toiselta puolelta löytyy. Kävellessämme kohti stadionia ja reittien aloituspistettä vastaan tuli pari aamuvirkkua lenkkeilijää sekä nuoria ketkä olivat selvästi menossa salille aamuharjoituksiin. Jos ihmiset täällä tykkäävät urheilla ja elävää aktiivistä elämää niin ovat he myös todella aamuvirkkuja meihin suomalaisiin verrattuna – aamuisin viiden ja kuuden välillä salilla on kuulemma ruuhkaa ja päivän esimmäinen treeni pyritään tekemään ennen töitä ja aamun paahtavia tunteja. Vaikka itse tykkään herätä aamuisin ajoissa, niin kello viiden herätyksestä ja aikaisest aamutreenistä tuskin tulee minulle rutiinia! Odotan mieluummin siihen kello 7 kun aurinko nousee ja kroppa tuntuu automaattisesti heräävän ja olevan valmis uuteen päivään. 

Harmiksemme ilma oli vähän pilvinen joten se hieno auringonnousu jäi tällä kertaa näkemättä. Oli kuitenkin kiva olla liikkellä viileään aikaan, jopa niin viileään että alussa täytyi pitää fleece päällä ja heti kun sen otti pois tuli vähän vilu. Aikaisissa aamuissa on myös oma viehätyksensä, kun suurin osa kaupungista vielä nukkuu, joka paikassa on hiljaista ja ilma on raikas yön sateen jäljiltä. Ja löysimme taas lisää reittejä tulevia kuukausia varten!

Laura ja meitsi Coetzenburgin juurella.

Näkymiä patikointireittien alusta urheilukeskuksen yli kaupunkiin.

Aikainen herätys palkittiin aikaisella aamupalalla sympaattisessa Schoon de Companje kahvilassa Stellen keskustassa. French toast hävisi lautaselta nopeasti ja vielä oli koko päivä edessä keksiä kivaa tekemistä ja ottaa rennosti auringosta nauttien!