Lions Head Sunset & Gordon’s Bay Roadtrip
Viikko sitten vietimme seikkailuntäyteisen viikonlopun ennen koulun alkua. Lauantai-iltapäivänä otimme suunnaksi Kapkaupungin Lions Headin ja sen huipulle kapuamisen auringonlaskun aikaan. Meidän kuuden hengen tyttöporukka pääsi perille Uberin voimin noin tunnin ajomatkan jälkeen ja hintaa ei edestakaiselle matkalle tullut kuin noin 10 euroa per nuppi. Uber toimii täällä muuten todella moitteettomasti, autoja on paljon liikkeellä ja hinnat ovat halvempia kuin normaaleilla takseilla. Uberia pidetään myös turvallisempana vaihtoehtona, sillä jokaisesta reitistä jää sovellukseen jälki – kenen kanssa matkustit, auton rekisterinumero, matka lähtöpiste sekä päämäärä. Täytyy myöntää että olen aika useasti ottanut Uberin kotiin ihan vaan ruokakaupasta, kun ostokset ovat olleet painavat tai niihin on sisältynyt lähes 10 kilon vesimeloni… Mutta takaisin aiheeseen eli Lions Headille!
Turistikuva joka löytyy varmasti lähes jokaisen Lions Headille kiivenneen albumista; maisemia Camps Bayn yli Twelve Apostles vuorille.
Haikkaus ylös vuorelle oli vaativampi kuin olin odottanut, mutta tosin postiivisella tavalla. Siinä missä Coetzenburgin vuorelle haikkaus on ollut lähinnä polkua pitkin kävelemistä, nyt sai oikeasti kiivetä ja paikka paikoin käyttää erilaisia tikkaita, kahvoja ja ketjuja apuna ylös pääsemisessä. Veikkaisin, että meiltä kului ylös kiivetessä 1,5-2 tuntia, mutta reitin voi varmasti suorittaa nopeamminki. Matkan varrella meidät ohittikin usea lenkkeilijä, jotka hetken kuluttua tulivatkin jo vastavirtaan takaisin päin meidän vielä tehdessä matkaa ylös huipulle. Pieni kiipeäminen palkittiin henkeäsalpaavilla maisemilla merelle sekä pöytävuorelle, jonka ylle alkoi iltaa kohden laskeutua paksu sumu. Paikallisen kaverini Koketson mukaan esi-isät valmistautuvat illalliselle ja näin ollen levittävät pöytäliinan, tableclothin, Pöytävuoren ylle. Tarinan todenmukaisuudesta ei tosin ole takeita. 😉
Tablecloth levittäytyy illan saapuessa.
Olen aika ylpeä tästä kuvasta! Jahtasin kyseistä lintua jonkin aikaa muiden syödessä eväitä ja yritin saada siitä hyvää profiilikuvaa. Tälläinen oli lopputulos.
Huipulla vietetyn eväshetken jälkeen aloimme kapuamaan alaspäin sillä emme halunneet jättää laskeutumista pimeään aikaan. Sillä ylösnousu vuorelle oli aika jyrkkä odotin laskeutumista hieman kauhuissani, mutta se loppujenlopuksi osoittautuikin suht iisiksi hommaksi. Pääsimme takaisin tasaisemmalle polkuosuudelle ennen pimeän tuloa ja saimme ihailla auringon viimeisiä säteitä ennen kotiinpaluuta.
Biitsinhengailua ja luolien tutkimista.
Sunnuntaina oli vuorossa roadtrip kohti Gordon’s Bayta ja rannikon maisemareitteijä. Paikalliset naapurit asuntolastamme olivat ystävällisesti luvanneet viedä Suomitytöt päiväreissulle ja näyttämään paikkoja lähialueen rannoilla. Kaksi autollista porukkaa lähti matkaan aikaisin sunnuntaiaamuna ensin kohti Gordon’s Bayta ja rantaviivaa pitkin kohti itää. Maisemat olivat jälleen ihan mielettömiä, meri vain jatkui ja jatkui ja toisella puolella tietä kohosivat jyrkät vuoret. Aurinko paistoi ja autossa soi mikäs muu kuin Abba!
Ensimmäinen ranta jolla pysähdyimme oli kuulemma yksi paikallisten kokeneiden surffaajien vakkarispotteja. Allot olivatkin sen näköiset että tämä kerran laudan päälle päässyt untuvikko ei niihin olisi edes yrittänyt kauhoa. Samaiselta rannalta löytyi myös eri kokoisia luolia, joista osaan pääsi syvemmällekin sisälle ja joiden edustalla surffaajat pitivät taukoa ja lepäsivät auringonvarjossa.
Haivaroituskylttejä, joita on tähän mennessä näkynyt jokaisella rannalla jossa olen käynyt. Haita tosin en vielä ole saanut bongattua, otetaan se positiivisena asiana!
Betty’s Bay sekä Stony Pointin pingviiniyhdyskunta.
Matkan seuraavan pysähdyspaikka oli Betty’s Bay sekä siellä sijaitseva Stony Pointin pingviiniyhdyskunta. Ne ketkä tuntevat minua edes hieman paremmin tietävät, kuinka innostun kaikenlaisista eläimistä ja erityisesti pingviinejä kohtaa tuo innostus on erittäin suuri. Inspiraatio blogin nimeenkin tuli edellisen Etelä-Afrikan reissun hupaisista pingviineistä Boulder’s Beachin yhdyskunnassa, jolloin totesin että näitä kavereita täytyy nähdä vielä uudestaan. Searching for Penguins mission completed! Mutta ainahan niitä voi bongailla lisää, ja muutenkin omalta eläinbongauslistani löytyy vielä monta karvaista ja vähemmän karvaista kaveria joita lähden ehdottomasti etsimään Etelä-Afrikan eri kolkista. Stony Pointin pingviiniyhdyskunta on yksi maailman suurimmista Afrikanpingviiniyhdyskunnista, ja kuulemma onnistunut lisääntymisessä sekä poikasten elossapitämisessä paremmin kuin esimerkiksi suosittu Boulder’s Beachin yhdyskunta. Vaikka emme maksaneet sisäänpääsyä itse pingviinialueelle, näki noita frakkipukuisia otuksia silmänkantamattomiin itse alueen ulkopuolellakin. Niiden menoa ja kömpelöä meininkiä voisi katsoa vaikka kuinka monta tuntia!
Lounaan kautta lähdimme ajamaan takaisin Stellenboschiin päin ja pysähdyimme vielä Strand nimisellä rannalla jätskillä sekä tsekkaamassa uintimahdollisuudet. Aloimme kaikki kuitenkin olemaan niin väsyneitä pitkän päivän jälkeen, että päätimme jättää uinnit seuraavaan kertaan ja suunnata kohti kotia. Uni tuli nopeasti mukavaa, aurinkoista päivää miettiessä sekä pingviinejä laskiessa ennen nukahtamista.