Miksi Etelä-Afrikka?
Kevättalvella 2015 poikaystäväni kertoi valmistujaislahjamatkasta, jonne suuntaisimme toukokuun lopulla jonnekin päin Eurooppaa. Matkalle lähdön ehtona oli, että kandin työ olisi palautettuna ennen sitä ja valmistuminen kesäkuussa varmaa. Asuin tuolloin vielä Tallinnassa, jossa opiskelin Tallinnan Teknillisessä yliopistossa pääaineena kansainväliset suhteet. Suoritin viimeiset kurssit, palautin kandin ajallaan ja mysteerireissun odotus tiivistyi.
Olin saanut vinkkejä mitä pakata mukaan, millaiseen ilmastoon olemme menossa ja millaisia aktiviteetteja tulisimme loman aikana tekemään. Ilmeeni oli varmasti näkemisen arvoinen kun Pariisin lentokentällä lähtevien koneiden listalla näkyi ainoastaan kaukokohteita ja kun kuulin, että Alppien (vahvin arvaus kohteesta, omasta ja kavereiden mielestä) sijasta seuraava lento suuntaisi Johannesburgiin ja sieltä eteenpäin Kapkaupunkiin. En muista milloin olisin juossut lentokentällä yhtä lujaa kuin tuohon Johannesburgiin lähtevään lentoon – lento Helsingistä Pariisin oli reilun tunnin myöhässä, mutta ”tietäessäni” kohteemme olevan Euroopassa, en stressannut myöhästymisestä sen enempää. Kyllä niitä lentoja sinne Alpeille seuraavanakin päivänä lähtee. Onneksi ehdimme koneeseen virkailijoiden jo kuuluttaessa nimiämme autiolla Charles de Gaullella.
Loma oli ehdottomasti elämäni paras ja ikimuistoisin! Jesse oli suunnitellut viikon niin, että ensimmäiset päivät vietimme Kapkaupungin keskustassa jonka jälkeen yhden yön rannikolla Kalk Bayssa ja loppuloman maistelimme viinejä Franschhoekissa. Etelä-Afrikka jätti jäljen erityisesti luonnon kauneudellaan ja monimuotoisuudellaa, sykähdyttävillä maisemilla, erinomaisella ruualla ja viinillä sekä mielenkiintoisella historiallaan. Nähtävää ja koettavaa jäi yllinkyllin. Paikan päällä myös koko Eurooppalainen kolonialismi sekä apartheidin aika ja sen vaikutukset nyky-yhteiskuntaan alkoivat kiinnostaa yhä enemmän ja enemmän.Valmistujaismatkasta tulikin kosiomatka ja palasimme kotiin kihlaparina. Tässä vaiheessa sain kuulla että monet kaverimme ja perheenjäsenet olivat jo tienneet Jessen aikeista, sekä minne olimme menossa. Hyvin pitivät suunsa supussa! Reissun jälkeen tiesin, että tahdon matkustaa maahan uudestaan. Mahdollisesti jopa pidemmäksi aikaa kerrallaan.
Kesäkuussa valmistuin Tallinnasta ja syyskuussa aloitin maisteriopinnot Helsingin yliopistossa. Jo syksyllä koulun alkuvaiheessa vaihtoon lähtö pyöri mielessä. Viimeiset hetket kokea yliopistovaihto olivat käsillä ja hakuajat erityisesti kaukokohteisiin alkaisivat jo vuoden 2016 alussa. Selatessani Helsingin yliopiston vaihtokohteita Stellenboschin yliopisto kiinnitti heti huomioni. Olimme jopa käyneet kampuksella katsomassa koulun urheilijoiden harjoittelukeskusta ja tapaamassa Jessen vanhaa työtuttua, joka työskenteli Stellenboschissa. Laitoin hakuajan alkamisen ylös kalenteriin ja päätin että tuonne minä haluan lähteä vaihtoon. Samalla myös päätin, että jos Stellenboschiin pääsen tahdon myös tehdä graduni Etelä-Afrikkaan liittyen ja mahdollisesti käyttää siellä viettämäni ajan hyödyksi myös gradun tekemisen suhteen.
Hakuaika tuli ja papereiden yhteenkokoaminen alkoi, hakuaika loppui ja odotus alkoi. Taisi olla maaliskuu kun sain meilin yliopiston liikkuvuuspalveluista, että minut on hyväksytty vaihto-ohjelmaan Stellenboschiin! Muutama riemunkiljahdus ja soitto Jesselle sekä äidille ja iskälle. Nyt vielä toisen hakuprosessin jälkeen, jonka kautta haettiin vaihtoon hyväksyminen vielä Stellenboschin yliopistolta, voin vihdoin hyvillä mielin sanoa että olen varmasti lähdössä tammikuussa viettämään puoli vuotta maapallon toisella puolla. Tärkeimmät viralliset asiat muutamia rokotuksia ja paikallista vakuutusta lukuunottomatta on hoidettu, joten voin keskittyä odottamiseen ja miettimiseen, miten saan kaikki tavarani mahtumaan yhteen matkalaukkuun. Lennot, check. Viisumi, chek. Majoitus, check.
SaveSave
SaveSave
SaveSave