Opiskelusta
Monia varmasti kiinnostaa, millaista täällä opiskelu on ja mitä kursseja olen vaihdon aikana käynyt. Vaihtareiden välillä on paljon eroja tarvitsevatko kaikki täällä suoritettuja opintopisteitä tutkintoonsa, vai ovatko täällä käydyt kurssit vain extraa kotiyliopiston kurssien jatkoksi. Omaan maisteriohjelmaani kuuluu 20 opintopistettä vapaavalintaisia kursseja joita suoritan täällä tällä hetkellä, joten kursseista on parempi päästä läpi jotta valmistun tulevana syksynä/talvena. Opintopisteiden suorittaminen on sidoksissa myös Helsingin Yliopiston myöntämään liikkuvuusapurahaan, jonka sain ennen vaihtoon lähtöä. Apurahan ehtona on, että suorittaa vaihdon aikana tietyn määrän opintopisteitä ja jos jostain syystä ei saa tarpeeksi noppia kasaan, tulee osa apurahasta palauttaa yliopistolle jälkikäteen.
Vaihtarit voivat opiskella täällä sekä mainstream että IPSU kursseja. Mainstream kurssit ovat ns. ”normaaleja” kursseja, joita paikkalliset tutkinto-opiskelijat käyvät ja IPSU kurssit ovat varta vasten vaihtareille suunnattuja ja räätälöityjä kursseja. Itselläni on ainoastaan IPSU kursseja, joten omaa kokemusta mainstream kursseista minulla ei valitettavasti ole. Valitsin IPSU kursseja, sillä ne olivat minusta kaikista mielenkiintoisimpia, liittyvät ainakin jotenkuten omaan pääaineeseeni ja niistä sai koottua järkevän lukujärjestyksen niin etteivät luennot mene päällekkäin. Alkuperäisissä kurssivalinnoissa minulla oli muutama mainstream kurssi, mutta näitä kursseja ei joko järjestetty tämän semesterin aikana tai kielenä oli sekä afrikaans että Englanti. Täällä osa kursseista käydään niin sanotusti kahdella kielellä, jolloin voit pyytää tulkin tulkkaamaan esim. afrikaansin kielistä luentoa korvanappiin. Näin kaksikielisten kurssien käytäntö oli selitetty ennen ensimmäisen kurssisuunnitelman palauttamista jo viime syksynä hakuvaiheessa, mutta käytäntö voi kuulemani perusteella olla hyvin erilaista. Materiaali on saatavilla molemmilla kieleillä ja tunnilla voi ottaa osaa keskusteluun sekä englanniksi että afrikaansiksi. Jokatapauksessa, tämä kielikysymys oli yksi syy siihen, miksen valinnut mainstream kursseja; ne kurssit jotka minua kiinnostivat olivat juuri näitä kaksikielisiä enkä halunnut istua luennolla ja kuunnella jonkun tulkkaavan luennoitsijaa minulle korvanappiin pystymättä sen enempää ottamaan osaa tunnin aikana käytyy keskusteluun.
Kielikysymys on ylipäänsä ollut paljon tapetilla Stellenboschin yliopistossa, ja monet ei afrikaansia puhuvat opiskelijat protestoivat kaksikielisyyttä vastaan. Kieli ja sen käyttäminen ihmisten erotteluun muistuttaa monia apartheidin ajoista eikä esimerkiksi afrikaansiksi kirjoitetulla artikkelilla nähdä olevan yhtä paljon kansainvälistä arvoa kuin englanninkielisellä artikkelilla tai lopputyöllä. Etelä-Afrikkalaisistakin vain murto osa puhuu afrikaansia kotikielenään. Afrikaansia äidinkielenään puhuvat taas perustelevat tarvetta kielen ylläpitämiseksi yliopistossa historiaan ja traditioihin vedoten, sekä afrikaansin kielen ylläpidon ja säilyttämisen vuoksi. Tietääkseni yksikään toinen yliopisto Etelä-Afrikassa ei ole kaksikielinen vaan kaikkien opetus- sekä tutkimuskieli on englanti. Side notena vielä että Etelä-Afrikassa on 11 virallista kieltä, joten tätä kielikysymystä voisi pohtia kokonaisen väitöskirjan verran…
Kurssit joita itse tällä hetkellä käyn, sekä pienet kuvaukset niiden sisällöstä:
Learning Sustainable Community Engagement, 18 ECTS
LSCE kurssille piti hakea erikseen samalla kun hain vaihtoon Stellenboschiin Helsingin Yliopiston hakijana. Kurssi onkin hyvin erilainen kuin ns. tavalliset yliopiston kurssit ja koostuu luennoista sekä ”kenttätyöstä” paikallisen townshipin Kayamandin alakoulussa, Ikaya Primary Schoolissa. Joka perjantai matkaamme lyhyen matkan kampukselta Kaymandiin opettamaan 5-6 vuotiaita lapsia sekä avustamaan heidän opettajiaan. Lapset aloittivat koulun vasta tämän vuoden alussa, joten opetus on suurimmaksi osaksi erilaista askartelua, leikkejä sekä helppojen englanninkielisten fraasien opettelua. Lasten kotikieli on isiXhosa ja suurin osa heistä ei puhu lainkaan englantia. Kurssin alussa kaikki opiskelijat jaettiin pieniin 2-3 hengen ryhmiin ja yksi ryhmä pysyy saman luokan mukana koko semesterin ajan. Saamme joka viikko luokan opettajalta teeman, jonka pohjalta suunnittelemme seuraavan viikon tunnin ja perjantain jälkeen raportoimme ”lecture manualiin” miten tunti sujui, seurasimmeko suunnitelmaa, tuliko mutkia matkaan jne. Tämä manuaali on yksi monista kurssin aikan tehtävistä kirjallisista töistä, esseen, luentopäiväkirjan, elokuva-arvostelun sekä kurssin aikan koottavan portfolion lisäksi. Maanantaisin meillä on kahdeksasta kahteen kestävä luentosarja, jolla käsittelemme laidasta laitaan. Keskustelemme siitä, miten opetus lasten kanssa sujuu, pidämme esitelmiä ja reflektoimme päiväkirjoja ja piirrustuksia, joita jokaisen perjantain tunnin jälkeen tulee palauttaa kurssin opettajalle. Kuulostaa varmaan monimutkaiselta ja oudolta, mutta olen nauttinut kurssista todella paljon. Suurimmaksi osaksi varmaankin sen takia, että se on jotain todella erilaista perinteiseen yliopistoluentoon verrattuna ja olemme päässeet keskustelemaan monista Etelä-Afrikan sekä omien maidemme yheteiskuntien epäkohdista sekä siitä mikä niissä toisaalta on myös hyvää. Monet kurssin opiskelijoista on kotoisin USA:sta, joten keskusteluja ja hämmästelyä on käyty suuntaan ja toiseen puhuttessa jenkkien politiikasta ja koulujärjestelmästä verraten niitä Euroopan maiden systeemeihin.
Lasten opettaminen on myös todella hauskaa, ja vaikka perjantai-aamuisin kahdeksalta saatta vielä olla unihiekkaa silmissä niin lapset saavat kyllä aina hyvälle tuulelle. Kurssi on myös saanut minut ajattelemaan kriittisesti vapaahetoistyöstä ulkomailla – onko ok opettaa lapsia vaan muutaman kuukauden ajan, luoda heihin jonkinlainen suhde ja sitten lähteä kotiin. Toisaalta koen, että kaikki apu mitä nämä lapset ja opettajat saavat on heille kotiin päin. Opettajat kunnallisissa kouluissa ovat usein alipalkattuja eikä kouluilla saatika kaikilla lapsilla tai heidän perheillään ole varaa kaikkiin koulutarvikkeisiin, mitä me Suomessa näemme itsestäänselvyytenä. Kurssin myötä arvostukseni opettajia kohtaan on myös noussut huimasti. Ei ole helppoa pitää lankoja käsissä 30 lapsen kanssa ja yrittää opettaa heille yksinkertaisia englanninkielisiä lauseita tai oman nimen oikeinkirjoitusta.
Transitional Justice in Africa, 6 ECTS
Tämä kurssin on ehkä lähimpänä omaa pääainettani (Religion Conflict and Dialogue) mutta tarkastelemme konflikteja sekä niiden muutosvaiheita/siirtymäkausia enemmän lain näkökulmasta. Miten eri maissa on hoidettu siirtymäkausi, miten jakaa oikeutta ihmisille maassa jonka yhteiskunta on täysin tuhotunut konfliktin jäljiltä sekä miten kansanväliset tuomioistuimet toimivat tai ovat avuksi edellämainituissa tilanteissa. Aluksi kävimme läpi transitional justicen mekanismeja sekä yleistä teoriaa aiheeseen liittyen. Tämän jälkeen olemme käsitelleet ja tulemme käsittelemään tarkemmin viittä eri Afrikan maata ja konfliktia. Maat ovat Ruanda, Kongon demokraattinen tasavalta, Etelä-Afrikka, Sierra Leone sekä Zimbabwe. Olemme myös katsoneet useita todella mieleinkiintoisia dokumentteja sekä elokuvia maihin liittyen sekä saaneet kuunnella vierailevien luennoitsijoiden kertomuksia omista kotimaistaan. Kurssi on ollut erittäin mielenkiintoinen ja asiaa on paljon. Aiheet joita olemme käsitelleet ovat olleet myös todella rankkoja ja vaikeita, joten kolmen tunnin luentorupeaman jälkeen päässä laukkaa ajatuksia suuntaan ja toiseen – miten ihmiset ylipäänsä selviävät ja pystyvät jatkamaan elämäänsä kansanmurhan jälkeen saatika antamaan anteeksi rikoksentijöille kun rikokset ovat kohdistuneet omaan perheeseen.
Sillä kirjoitan graduani liittyen urheilun rooliin sovintoprosessissa, erityisesti Etelä-Afrikka aiheisista luennoista on ollut paljon apua oman tutkimuskysymykseni jäsentelyyn sekä sen fokusoimiseen. Kurssin myötä olen myös saanut hyviä artikkeleita ja uutta materiaalia hyödynnettäväksi gradussani, kunhan pääsen taas kunnolla sen kimppuun ja etenemään kirjoittamisen kanssa.
Politics and Cultural Change in Contemporary South Africa, 6 ECTS
Olin tästä kurssista todella innoissani, sillä tahdoin oppia kovasti lisää juuri Etelä-Afrikasta ja maan moninaisista yhteiskunnallisista ongelmista. Paljon olen oppinut, mutta hieman myös pettynyt tiettyihin luennoitsijoihin sekä siihen, kuinka vähän aikaa meillä on käsitellä jokaista aihetta. Kurssi koostuu siis eri aihepiireistä Etelä-Afrikan yhteiskunnan ympärillä, ja jokaisella viikolla uusi luennoitsija tulee kertomaan omasta aiheestaan. Käsiteltäviä aiheita ovat olleet muunmuassa state, government & constitution, demographics, language, religion, housing, youth & transformation sekä labor issues. Itse pidin esitelmän sekä kirjoitin esseen kielistä sekä niiden jakautumisesta Etelä-Afrikassa ja vertasin tilannetta Suomen kielipolitiikkaan. Kuten sanoin, Etelä-Afrikassa on 11 virallista kieltä joten Suomen ”kamppailu” kahden virallisen kielen kanssaa tuntuu hyvin pieneltä tämän maan tilanteeseen verrattuna. Osa luennoitsijoista on ollut todella hyviä ja saanut meitä opiskelijoita hyvin mukaan keskusteluun, mutta osa luennoista on jäänyt ehkä hieman pintapuolisiksi kun oman alansa expertit tahtovat kertoa mahdollisimman paljon kaikesta lyhyessä ajassa. Puolentoista tunnin luennon aikana olisi mielestäni parempi keskittyä kunnolla yhteen aiheen osa-alueeseen ja jättää myös aikaa keskustelulle. Katsotaan mitä tulevat viikot tuovat tullessaan uusien aiheiden ja luennoitsijoiden suhteen!
Tällaisia aiheita siis tällä hetkellä opiskelen. Olen kyllä tosi tyytyväinen valitsemiini kursseihin, kaikki ovat olleet mielenkiintoisia ja tekemistä on ollut sopivassa määrin (toisin sanoen jäänyt hyvin aikaa vapaa-ajalle ;)). Kokeita minulla ei ole vielä ollut, vaan ne ovat edessä vasta toukokuun puolessa välissä. Ainoastaan esseitä, presentaatioita sekä pienempiä tehtäviä on pitänyt tähän mennessä palauttaa. Arvosteluasteikko on täällä myös hyvin erilainen kuin Suomessa ainakin Helsingin Yliopistoon verrattuna, paljon tiukempi. Täällä arvostellaan prosenteissa ja jos saat kokeesta tai esseestä 60-70% se nähdään jo hyvänä tuloksena. Ymmärrykseni mukaan varsinkin mainstream kursseista on todella vaikea saada 90-100%, silloin täytyy olla jo lähes guru opiskelemasi aiheen kanssa. Kokeita siis odotellessa, lukemista kyllä riittä ennen sitä! Oman mausteensa kokeisiin tuo myös se, etten ole tehnyt koetta sitten pariin vuoteen, viimeksi keväällä 2015 Tallinnassa. Omassa maisteriohjelmassani meillä ei ole tenttejä vaan ainoastaan kirjoitustehtäviä, presentaatioita jne.
Toivottavasti tästä kuvauksesta oli apua teille jotka ehkä harkitsette tänne vaihtoon hakemista tai olette jo saaneet varmistuksen ensi vuoden paikasta! Hauskaa viikonloppua kaikille, itse lähden kohta Kapkaupunkiin tapaamaan Suomesta vierailulle tulleita ystäviä sekä viettämään viikonloppua heidän kanssaan. :)