Heippatirallaa ja pahoittelut viikkojen hiljaisuudesta! Suuri osa tämän semesterin tehtävistä osui sopivasti heti vaihdon alkuun ja vähän yli viikon pakersin samanaikaisesti kolmen esitelmän, yhden esseen sekä kaikkien muiden juoksevien kouluhommien parissa. Hommat lopulta helpottivat (seuraavia jo odotellessa..) ja tällä viikolla olenkin päässyt surffaamaan ja tekemään muuta mukavaa aktiviteettia tietokoneen äärellä istumisen lisäksi. Mutta nyt aiheeseen eli viime viikonlopun vaellukseen Boesmanskloof reitillä Greytonin ja McGregorin välillä!

Maisemia Boesmanskloofin reitin alkupäästä, määränpää näkyy perimmäisten vuorien huipulla.

Yliopistolla on useita eri järjestöjä, societies, joihin liittymällä pääsee harrastamaan, tapaamaan samanhenkisiä ihmisiä sekä jakamaan yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Itse liityin muun muassa Berg- en Toerklubiin eli vaelluskerhoon, jonka kanssa pääsee tekemään eri pituisia retkiä aina muutaman tunnin pyrähdyksistä useita päiviä kestäviin vaelluksiin. Jo ennen Etelä-Afrikkaan tuloa tiesin tahtovani tehdä mahdollisimman paljon erilaisia haikkeja ja vaelluksia sekä nähdä maisemia ylhäältä vuorilta, joita täällä riittää. Viime syksyn Partioaitan 365-klubin järjestämä eräilyn perusteet kurssi jonka äidin kanssa kävin toimi hyvänä innostajana sekä muistin ja taitojen virkistäjänä sitten partioaikojen jälkeen. 365-klubi järjestää muutenkin mielenkiintoista ohjelmaa ympäri Suomen joten suosittelen tsekkaamaan jo reitkeily ja ulkona liikkuminen kiinnostavat! Itse aion ehdottomasti osallistua taas heidän tapahtumiinsa Suomeen palattuani ja ottaa hyödyn irti esimerkiksi lainavarausteista, joita he klubilaisille tarjoavat maksutta. 

Starttasimme 20 hengen porukan voimin klo 6 lauantaiaamuna kampukselta ja ajoimme noin 1,5h sisämaahan päin Greyton nimiseen kylään ja reitin alkupisteelle. Greytonin kylä näytti todella sympaattiselta pieneltä paikalta, jossa hevoset ja lehmät juoksivat vapaina ”keskusraitin” laidoilla jota reunustivat pienet putiikit ja majatalot. Parkkeerasimme autot, jaoimme kannettavan ruuan kaikkien osallistujien kesken ja aloitimme matkan. Edellisen päivän viinifestivaalit painoivat kieltämättä vähän jaloissa kun aloitimme kävelyn ja ensimmäiset jyrkät ylämäet tulivat kohdalle… Meno tosin helpottui, ja kävi ilmi että juuri ne alun ylämäet olivat ehdottomasti koko ensimmäisen päivän ja 14 kilometrin matkan pisimmät, jonka jälkeen reitti oli tasaisesti vaihtelevaa – pieniä, jyrkkiä nousuja ja laskuja. 

Pieni vesiputous, jossa pysähdyimme uimassa sekä lounastauolla molempina päivinä. Rohkeimmat hyppäsivät veteen ylhäältä kalliolta, itse tyydyin alempiin kielekkeisiin 😀

En osaa tarkkaan sanoa, kuinka kauan teimme matkaa määränpäähän eli mökeille joissa yövyimme. Liikuimme enimmäkseen pienissä porukoissa, jokainen omaan tahtiin ja pyshdyimme aina välillä juoma/kuvaustauolle ja varmistamaan että kaikki ovat mukana ja oikealla reitillä. Menomatka ainakin tuntui kestävän kauemmin, sillä nousuja oli enemmän ja pidimme myös pitkän lounastauon ylläolevalla vesiputouksella. Vaikka lauantain ensimmäiset tunnit olivat suht viileitä ja ilma oli pilvinen, lämpötilat nousivat nopeasti ja pulahdus viileään veteen tuli juuri sopivaan aikaan. Reitti oli enimmäkseen pientä polkua noin nyrkin kokoisilla kivillä päällystettynä, joten jatkuvasti sai olla valppaana mihin jalkansa laittaa. Jos halusi ihailla maisemia, sitä varten oli parempi pysähtyä kokonaan. Olin hommannut täältä vaelluslenkkarit, joissa on pitävämpi pohja kuin tavallisissa lenkkareissa, mutta tällä retkellä olisi kunnon nilkkaa tukevat vaelluskengät tulleet tarpeeseen erityisesti noilla kivisillä osuuksilla. 

Näkymät majapaikkamme, Onverwacht Cottages, uima-altaalta alas laaksoon. 

Saavuimme määränpäähämme ja majapaikkaamme jo varhain alkuillsta. Yövyimme pienissä mökeissä, joten tätä voisi kutsua luksushaikkailuksi lämpimine suihkuineen ja sänkyineen. Kaikkien asetettua huoneisiinsa aloimme pienen levon jälkeen pikkuhiljaa valmistelemaan ilallaista ja virittämään tulta braaiin, paikallinen ilmaisu grillistä. Societyn vetäjän vanhemmat olivat ystävällisesti tuoneet meille illallistarvikkeet, joten säästyimme kantamiselta ja saimme nauttia kunnollisesta grilliruaasta trangiapuuron sijaan. Maisemat olivat jälleen henkeäsalpaavan kauniit ja nautimme auringonlaskusta illan pimetessä ja viiletessä, joka alkoi enemmän ja enemmän muistuttaa Suomen kesää lämpötilan tippuessa todella kylmän puolelle. Ensimmäisen kerran Etelä-Afrikassa olon aikana minulla oli takki ja fleece käytössä ja silti tuli vähän vilu…

Suomessa ja pohjoisessa Kaliforniassa asuneena olin kuvitellut näkeväni kauniita ja kirkkaita tähtitaivaita, mutta mikää ei ole vetänyt vertoja taivaalle joka aukesi myöhemmin illalla McGregorin ylle. Tähtikuviot olivat todella selkeät, pystyimme helposti erottamaan linnunradat ja tuntui, että tähdet säihkyivät ja välkkyivät paljon kirkkaampina kuin missään muaalla jossa olen käynyt. Tuli todella pieni olo kun ihaili upeaa taivasta ja samalla tähtiä katsellessa myös  tunsin että olen todella kaukana kotoa. Uni tuli nopeasti pitkän päivän jälkeen kolmen peiton alle kääriytyneenä ja nukuin ehdottomasti parhaat unet koko täällä oloni aikana. 

Auringonlasku Greyton – McGregor laakson yli.

Vaihtelevia maisemia reitin varrelta.

Seuraavana aamuna aamupalan jälkeen lähdimme patikoimaan samaa reittiä takaisin autoille ja kohti kotia. Toisena päivänä reitti tuntui helpommalta, syynä voi olla vähäisemmät ylämäet sekä jo hieman tuttu reitti. Tiesi mitä odottaa seuraavaksi! Kuten edellisenäkin päivänä, aamun viileys muuttui nopeasti kuumuudeksi ja aurinko porotti kirkkaalta taivaalta ja aurinkorasvaa sai olla jatkuvasti lisäämässä. Viikonloppu oli kokonaisuudessaan todella onnistunut ja nautin kovasti luonnossa samoilusta, ihan vaan hiljaa omien ajatusten kanssa olosta kuin myös muiden kanssa käydyistä mielenkiintoisista keskusteluista. Porukkamme koostui laidasta laitaan paikallisista sekä vaihtareista ja jopa muutamista ulkomaisista työntekijöistä Stellenboschin alueelta eri aloilta, ikäluokista ja opinnoista. Odotan innolla seuraavia retkiä ja mahdollisesti uutta yön yli vaellusta telttojen ja kunnon leirimeiningin kanssa!

Suomesta ostamani Ospreyn reppu sekä Haglöfsin vaellusshortsit ovat olleet kovassa käytössä. Kuten myös täältä ostamani rinkan sisään laitettava waterbag juomaletkuineen – ei tarvitse jatkuvasti ottaa rinkkaa pois selästä juomatauon ajaksi ja takaisin. Näille varusteille tulee varmasti vielä paljon käyttöä, suunnitelmien mukaan jo tämän viikonlopun aikana! 

Kuulemisiin!