Searching for Penguins

28.1.2017 sansbe

Surfing in Muizenberg

Yksi aktiviteetti jota halusin ehdottomasti kokeilla täällä ollessani oli surffaus. Kapkaupunki ja sen ympäristö on kuitenkin tunnettu loistavista surffispoteistaan ja loputtomista rannoistaan. Niin monelta olen myös kuullut, kuinka surffaamiseen jää koukkuun ja jonka jälkeen kaikki ulkomaanmatkat valikoituvat uusien hyvien surffispottien mukaan. Kauhutarinat meren ”pesukoneeseen” joutumisesta, laudalla päähän lyömisestä tai laudan evän viiltämisestä eivät kuitenaan saaneet minua hyppimään ilosta kun saavuimme Muizenbergin rannalle tarkoituksena vuokrata laudat ja kokeilla kuinka meri kohtelee ensikertalaisia. Otin kuitenkin itseäni niskasta kiinni ja tiesin että tulisin katumaan jos nyt jänistäisin!

Hollantilainen vaihtari Fiore on surffanut paljon ja lupasi opettaa meitä newbieitä, joten vuokrasimme kaikille märkäpuvut ja kaksi lautaa joilla vuorottelimme yksi kerrallaan Fioren kanssa. Ensin hieman kuivaharjoittelua maalla, kuinka laudan päälle noustaa seisomaan, miten tunnistaa hyvä aalto ja missä vaiheessa täytyy lähteä kauhomaan eteenpäin. Kädet ja jalat tärisivät kun olin ensimmäisenä vuorossa ja lähdin kantamaan lautaa kohti aaltoja, joita tuli jatkuvasti tasaisin väliajoin välillä suurempia ja välillä pienempiä. Ensin vähän tunnusteltiin ja odoteltiin hyviä aaltoja, kauhottiin ja kauhottiin taas lisää (tuntui muuten seuraavana päivänä selässä ja käsissä, eikun lisää yläkropan treeniä salilla) ja yritettiin pysyä laudan päällä kun aaltoja tuli jatkuvasti vastaan. Sitten vaan kokeilemaan! Fiore kertoi että nyt tulisi hyvä aalto, käski kauhomaan ja antoi vähän vauhtia aallon ollessa kohdalla. Ja onnistuin nousemaan seisomaan ensimmäisen aallon päälle!!! Sanoisin että aloittelija tuuria, mutta onnistuin surffaamaan aallolla ihan kunnon matkan ennen kuin tipahdin ja sain suun ja nenän täyteen suolavettä. Voi vitsi sitä onnistumisen fiilistä! Vaikka seuraavat aallot eivät onnistuneet aivan yhtä loisteliaasti uskon kuitenkin saaneeni ideasta ainakin vähän kiinni ja nyt tiedän miten kaiken teoriassa tulisi mennä. Kädet ja jalat tärisivät adrenaliinista entistä enemmän kävellessäni rannalle ja vaihtamaan vuoroa Lauran ja Jenin kanssa.

Seuraavaksi sumeita GoPro kuvia, ensi kerralla pitää ottaa kuiva pyyhe mukaan jolla linssiä voisi välillä vähän putsata…

Laura oli luonnonlahjakkuus!

Iloiset ensikertalaiset!

Jen, Laura, Fiore ja minä väsyneinä mutta tyytyväisinä onnistuneen päivän jälkeen.

Happy face!

Muizenberg oli oiva paikka aloittelijalle. Rannalla oli paljon tilaa, matalikkoa jatkui pitkälle ja hyviä aaltoja ei tarvinnut lähteä kauhomaan kovin kauas. Aaltoja tuli myös jatkuvalla syötöllä, lopuksi jopa liian nopealla tahdilla kun itse olisi halunnut hieman taukoa ennen seuraavan aallon yritystä. Haita ei näkynyt (suuri plussa, jes) vaikka haivaroituskyltit joka puolella rantaa pitivät niiden olemassaolon kyllä visusti mielessä. Olen niin iloinen, että tästä kokeilusta jäi positiivinen fiiis ja haluan ehdottomasti käydä surffaamassa uudestaan! Fiore oli todella kärsivällinen ja rauhallinen opettaja, jolla oli varmasti iso merkitys mukavan surffipäivän takaamiselle. Pienen kilpailuvietin omaavana henkilönä hieman jäi myös hampaankoloon, ja tahdon ehdottomasti haastaa itseäni oppimaan enemmän surffauksesta. Nyt vaan kuivaharjoittelua kotona ennen seuraavaa kertaa!

Kalk Bayn rantamaisemia.

Surffin jälkeen söimme lounasta Muizenbergissa ja kävelimme hieman ympäriinsä pikkuputiikeissa pyörien. Tämän jälkeen ajoimme vielä noin 10 minuutin matkan päähän Kalk Bayn kylään, joka oli minulle tuttu paikka edelliseltä Etelä-Afrikan reissulta. verrattuna vajaan kahden vuoden takaiseen toukokuiseen visiittiin, kylä oli nyt paljon eläväisempi turistisesongin ollessa huipussaan. Käppäilimme ympäriinsä ja ostimme parit julisteet suloisesta vanhalle juna-asemalle rakennetusta antiikki/matkamuistomyymälästä enne lähtöä takaisin Stelleen.

Kalk Bayn satama.

Lisää samanlaisia päiviä tähän kevääseen! 🙂

Avainsanat: Surffaus Kapkaupunki Muizenberg

hyvinvointi mieli liikunta matkat

27.1.2017 sansbe

Hiking Coetzenburg Mountains

Aivan Etelä-Afrikan kotini vieressä kohoavat jylhät vuoret joille pääsee vaivatta patikoimaan lähestulkoon milloin vain. Asuntolamme ovelta kävelee reilu 10 minuuttia Coetzenburgin stadionille, missä yliopiston rugbyjoukkue pelaa kotiottelunsa ja jonka ympäristöstä löytyvät myös muut urheilufasiliteetit ja josta lähtee useita reittejä ylös Coetzenburgin vuorelle.

Sunnuntaiaamuna lähdimme Suomiporukkamme (meitä on 4 vaihtaria täällä Helsingin Yliopistosta) sekä Amerikkalaisen vaihtarin Sagen että Matie Buddyni Jenin kanssa patikoimaan läheiselle Coetzenburgin vuorelle. Sage oli meistä ainoa joka oli käynyt paikassa aikaisemmin, joten suunnistimme hänen muistinsa sekä Jenin kaverin antamien ohjeiden mukaan oikeille poluille.

Nämä maisemat jaksavat aina pysäyttä, viiniviljelmiä ja vuoria toinen toisensa perään.

Ilma oli todella lämmin, yli 30 astetta, ja kapusimme rinnettä ylös noin parin tunnin ajan pysähtyen useasti ottamaan kuvia ja ihailemaan maisemia. Monet olivat tulleet vuorelle myös juoksemaan ja pyöräilemään, Etelä-Afrikkalaiset ainakin täällä Western Capissa ovat selvästi sporttista kansaa ja ottavat hyödyn ja ilon irti loistavista ulkoilumahdollisuuksista. Takasin tullessa pysähdyimme uimaan pienelle lammelle, jossa meidän lisäksi viilenteli pari koiraa omistajiensa kanssa sekä viereisten tallien hevonen. Olimme kuulleet, että jossain päin vuorta olisi lampi ja luulimmekin löytäneen sen, mutta ilmeisesti tämä missä uimme ei ollutkaan se THE lampi ja harvemmin ihmiset pysähtyvät tähän kohtaa uimaan. Oh well, tulipahan viilenneltyä ja oikean lammen etsintä jatkuu ensi kerralla. Emme myöskään päässeet lähellekään vuoren huippua, ja kuulin myöhemmin hollantilaiselta kaverilta että hän oli haikkaillut ylös vuorelle jopa 4 tunnin ajan. Polkuja siis selvästi riittää, täytyy vaan osata löytää ne oikeat ja varata kunnon eväät mukaan koko päivän retkelle!

Maiseamia Stellenboschin kaupungin yli.

Ratsastaminen täytyy lisätä vaihdon to-do listaan tallien sijaitessa niin lähellä asuntoa ja kampusta.

Keskiviikkoaamuna päätimme lähteä samiselle Coetzenburgin vuorelle katsomaan auringonlaskua ja etsimään muita reittejä ylöspäin. Herätyskello soi kello 4:40 ja lähdimme liikkeelle kello 5 säkkipimeällä jolloin auringosta ei ollut vielä tietoakaan. Päätimme kivuta ylös vuoren toista reunaa ja selvittää millaisia reittejä toiselta puolelta löytyy. Kävellessämme kohti stadionia ja reittien aloituspistettä vastaan tuli pari aamuvirkkua lenkkeilijää sekä nuoria ketkä olivat selvästi menossa salille aamuharjoituksiin. Jos ihmiset täällä tykkäävät urheilla ja elävää aktiivistä elämää niin ovat he myös todella aamuvirkkuja meihin suomalaisiin verrattuna – aamuisin viiden ja kuuden välillä salilla on kuulemma ruuhkaa ja päivän esimmäinen treeni pyritään tekemään ennen töitä ja aamun paahtavia tunteja. Vaikka itse tykkään herätä aamuisin ajoissa, niin kello viiden herätyksestä ja aikaisest aamutreenistä tuskin tulee minulle rutiinia! Odotan mieluummin siihen kello 7 kun aurinko nousee ja kroppa tuntuu automaattisesti heräävän ja olevan valmis uuteen päivään.

Harmiksemme ilma oli vähän pilvinen joten se hieno auringonnousu jäi tällä kertaa näkemättä. Oli kuitenkin kiva olla liikkellä viileään aikaan, jopa niin viileään että alussa täytyi pitää fleece päällä ja heti kun sen otti pois tuli vähän vilu. Aikaisissa aamuissa on myös oma viehätyksensä, kun suurin osa kaupungista vielä nukkuu, joka paikassa on hiljaista ja ilma on raikas yön sateen jäljiltä. Ja löysimme taas lisää reittejä tulevia kuukausia varten!

Laura ja meitsi Coetzenburgin juurella.

Näkymiä patikointireittien alusta urheilukeskuksen yli kaupunkiin.

Aikainen herätys palkittiin aikaisella aamupalalla sympaattisessa Schoon de Companje kahvilassa Stellen keskustassa. French toast hävisi lautaselta nopeasti ja vielä oli koko päivä edessä keksiä kivaa tekemistä ja ottaa rennosti auringosta nauttien!

Avainsanat: Stellenbosch Coetzenburg Ulkoilu Retkeily

hyvinvointi mieli liikunta matkat